Koh Chang - Siem Reap

Kahdeksaskymmeneskahdeksas päivä 20.6.

Todettiin, että loput juhannuksen rippeet tulis viettää suomalaisten kanssa ja painuttiin takas suomalaiselle hotellille. Päivä meni rennosti, pelattiin shakkia ja juotiin muutamat oluet, käytiin saunassa ja sitte alettiinki jo odottaa seuraavaa sukellusta. 

Illalla käveltiin auringonlaskua kattelemaan vielä läheiselle rannalle ja jäätiin haaveilemaan rantakeinuun. Me ollaan vietetty nyt tällä meidän matkalla pari kuukautta merellä purjehtien ja nyt sitte meille avautu myös aivan uudenlainen maailma merenpinnan alapuolelta. Näin se maailma avartuu ku matkustaa ja oppii uusia asioita.

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs päivä 21.6.

Viimeinen sukelluspäivä oli mahtava. Ei tarvinnut enää tehdä ns. taitojen harjoitustehtäviä niin paljon vaan päästiin nauttimaan sukelluksesta. Otettiin myös videota meidän sukelluksesta ja ympäröivistä kaloista sekä koralleista. Nautittiin ekan sukelluksen jälkeen taas maittava ateria ja sen jälkeen päästiin toiselle merenalaiselle retkelle, aivan ihanaa. Illalla käytiin pizzalla koko sukellusporukka. Pizzerian omistaja oli seuraavana päivänä jäämässä lomalle, eli aineksia oli vain vähän, mutta kaikki saivat mieleisensä pizzan. Omistaja kävi vielä mopolla hakemassa meille puuttuvat oluet. Saatiin varmaan elämämme parhaat pizzat! 

Sitten lähdetttiin vielä pienimuotoisille jatkoille hotellille ja siitä painuttiin aamuyöstä kolmen nurkilla nukkumaan.

Yhdeksäskymmenes päivä 22.6.

Aamulla herätys kuudelta. Kolmen tunnin unien jälkeen kamat nippuun ja minibussiin, jonka oli tarkoitus viedä meidät Kambodzaan Siem Reappiin. Alkumatka sujui hyvin ja tutustuttiin nopeasti kuuteen kanadalaiseen, jotka tulivat meidän kanssa samalla minibussilla. Melkein koko loppumatka rajalle nukuttiin. Kun päästiin rajan tienoille niin kuski tiputti meidät jonkun ravintolan eteen ja siellä meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja istutettiin eri pöytiin. Sen jälkeen ihmeteltiin, kun kaikki tuotiin suoraan nenän eteen, kaikki laput joita tarvitsi rajan ylitykseen ja Kambodzan viisumiin. Oltiin niin untuvikkoja vielä rajan ylityksen suhteen ettei tajuttu, että meitä viedään kuin pässiä narussa. Hinta oli noin kaksinkertainen ja kaverit veti välistä sen toisen osan siitä massista, no ei siinä mitään. Yritettiin saada viisumia sen oikeella hinnalla, mutta turhaan. 

Pieni taxikyyti etiäpäin ja kaverit pysäytti meidät siihen ATM:n eteen ja kertoi, että kuinka paska maa Kambodza on. Siellä on hinnat dollareissa ja rieleissä ja aina pitää koittaa saada hinnat rieleissä, että pääsee halvemmalla. Pysähdyksen syy oli, että nyt kannattaa nostaa viimeisen kerran rahaa, kun sitä vielä saa halvalla nostettua. Syyksi selitettiin, että nostomaksu on huomattavasti korkeampi Kambodzan päädyssä. No ei kai siinä, nostettiin vähän rahaa ja jatkettiin matkaa. Matkalla nähtiin paikka, missä sen viisumin olisi saanut puolet halvemmalla ja luotto näihin kavereihin senkun kasvoi. 

Kun oltiin kävelty rajan yli hypättiin bussiin, joka heitti meidät "turisti/ bussiasemalle" jossa oli kuullemma viimeinen rahanvaihtopiste missä vois vaihtaa bateista rieleihin, joten rahat vaihtoon ja nopeasti, koska uusi bussilaumallinen turisteja olisi tulossa. Ihme ja kumma ketään muita ei kuitenkaan tullut. Hetken mietittyämme uusien kanadalaisten ystäviemme kanssa todettiin, että kurssi oli kyllä niin susipaska ettei tässä ollut mitään järkeä ja bussikyytiä kuulema jouduttiin odottamaan vielä kaksi tuntia. Atte päätti ettei tälläistä ****** rupea siedättämään ja kävi vaihtamassa rahat takaisin ja sai onneksi vaihdettua samalla kurssilla eli kaikki omat takaisin. 

Kanadalaiset seurasivat perässä ja juuri kun kaikki olivat vaihtamassa rahaa niin paikalle asteli tyyppi, joka oli koko ajan koittanut saada meitä omaan taxiinsa pienellä lisäkorvauksella. Kaveri kertoi, että meidän bussi lähtee nyt. Ihan kuin tyhjästä. Aikaa oli vartti sitten ollut vielä kaksi tuntia ja nyt ei edes minuuttia. Vaihdettiin rahat ja todettiin, että kusetuksen makua on sen verran ilmassa, ettei ukkeliin ole luottoa.

No hetken päästä kävi kuitenkin selväksi, että äijällä oli kuitenkin valtuudet lähettää meidän bussi menemään ilman meitä. Sen jälkeen olisi pitänyt maksaa satanen mieheen, että päästään minibussilla hotellille. Lyöttäydyttiin yhteen Kanadalaisten kanssa ja todettiin, että mielummin kävellään takas rajalle, kun maksetaan ukolle yhtään mitään. Oltiin saatu ennen rajaa ns. liput, joilla piti päästä loppumatka. Ukko näki meidän lähtevän, juoksi perään ja alensi hintojaan. No ehdotettiin, että maksetaan alennettu hinta, muttei anneta lippuja vaan pidetään ne matkamuistoina. Äijä perui puheensa, ettei tarvitse lippuja. Todettiin sama mitä jo muutaman kerran aikaisemmin, kiitos mutta ei kiitos ja lähdettiin kävelemään. Päästiin kävelee kaks askelta, kun ukko huusi okei saatte kyydin niitä lippuja vastaan. Pysähdyttiin, katottiin äijää hetki ja otettiin vielä muutama askel. Äijä huus et oikeesti päästään ilmaseks, kunhan se saa ne liput takas. Varmaan oli aika tärkeet liput sit kuitenkin. No päätettiin lähtee sen äijän minibussilla, muttei suostuttu antamaan lippuja ku vasta hotellin pihalla. Päästiin hotellille, jonka Kanadalaiset ystävämme oli varannu netistä ja päätettiin, että voidaan ihan hyvin mennä samaan hotelliin vaikka se olikin aika hintava. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin huoneen hinta tippumaan puoleen alkuperäisestä pyynnistä eli samaan, kuin ystävämme olivat sen netistä varanneet. Käytiin heittämässä kamat uuteen kämppään ja lähettiin syömään. Löydettiin hyvä mesta ja saatiin rahaakin vaihdettua huomattavasti paremmalla kurssilla.

Sellanen oli meidän rajan ylitys Thaimaasta Kambodzaan, ei mitään hauskaa hommaa. Mut onneks päästiin perille. Päällimmäiseks mielikuvaks päivästä jäi vaan ihan älyttömältä tuntuva petkutus.

Koh Chang

Kahdeksaskymmenesviides päivä 17.6.

Lähdettiin aamulla taxilla sukelluskoululle ja katsottiin koko aamupäivä videoita, sitte syötiin ja käytiin läpi kertaustehtäviä ja sen jälkeen siirryttiin harjottelemaan uima-altaalle. Altaalla harjoiteltiin perus juttuja kuten kamojen tarkastusta ja kokoamista. Ekaa kertaa puettiin kamat päälle ja mentiin pinnan alle, siellä treenattiin maskin täyttymistä ja pois ottamista veden alla, regulaattorin pois ottamista ja etsintää, varailman käyttöä ja tasapainotusliivin käyttöä jne. 

Kun päivän harjoitukset oli ohi päästiin taas saunomaan, mikä oli aivan yhtä ihanaa kuin ensimmäisellä kerralla. Siitä lähdettiin takaisin bungalowille ja käytiin hotellin näköalaravintolassa syömässä. Mereltä tuuli ja satoi niin kovaa, että juoduttiin vaihtamaan pöytää ainakin neljä kertaa. Ruoka oli tosi hyvää ja nukkumatti tuli aika äkkiä ku päästiin kämpille, koska päivä oli ollut niin rankka.

Kahdeksaskymmeneskuudes päivä 18.6.

Aamulla oli aikainen lähtö ensimmäiselle sukellukselle. Venematkalla merelle oli aika tuulista ja Suvi voi jo melkein pahoin aaltojen keinutuksesta. Kamat nippuun ja sitte hypättiin veteen. Aallokossa oli vaikea uida snorkkelilla, joten regu suuhun ja naama veteen. Uimme veneen viertä poijun luokse ja poijun köyttä pitkin menisimme alas. Kun päästiin pinnan alle uimaan niin kaikki oli helpompaa eikä aallokko vaikeuttanu enää uimista. Paineen tasaukset onnistuivat ja kaikki harjoitteet pohjassa menivät hyvin, eikä merivesi sattunu silmiin yhtään niin paljon ku allaspäivän kloorattu vesi. Noustiin pintaan ja tehtiin lisää harjoitteita ja kaikki kellumis jne. harjoitukset veivät yllättävän paljon ilmaa vaik ei käyty kuin 8 metrissä sukeltamassa. Sitten oli luonas, joka oli mielettömän hyvää safkaa jostain tosi pienestä ravintolasta. Ruokailun aikana alko vesisade, joka viilensi ilmaa niin paljon ettei yhtään haitannut hypätä takaisin noin 30 asteiseen veteen. Vedessä oli siis lämpimämpi kuin kannella. Sukellettiin rauhallisesti pohjaan ja siellä tehtiin muutamat harjoitteet, jonka jälkeen päästiin sukeltamaan ympäri koralliriuttaa. Noustiin pintaan vähän ennen pullojen tyhjenemistä. Lähdettiin takaisin satamaa kohti ja matka suju hyvin, vaikka tuuli ja sade haittas vähän matkan tekoa. Päästiin hotlalle ja käytiin syömässä meren antimia ensimmäisen sukelluspäivän kunniaksi. Oli tosi avartavaa sukeltaa ensimmäistä kertaa meressä ja yllätyttiin kyllä kummatkin tosi paljon siitä, et miten hienoo se oikeesti on. Sukellettiin vielä kaikenlisäks luonnonpuiston saarien välissä, jossa oli kivoja koralleja ja kaloja. Nähtiin siipisimppukin heti ekalla sukelluskerralla!

Kahdeksaskymmenesseitsemäs päivä 19.6.

Luettiin bungalowilla sukelluskirjat loppuun ja nautittiin elämästä riippukeinussa. Illalla sukellusopettaja tuli läheiseen ravintolaan, jossa käytiin kaikki loput kertaustehtävät läpi ja pidettiin loppukoe. Kummatkin suoriutui erinomaisen hyvin ja oltiin viimeistä sukellusta vaille valmiit sukeltajat. Meidän mielestä Padin Open Water Diver kurssin kirja ja teoriaosa oli aika helppoa kamaa omaksuttavaksi. Kirja oli kirjotettu tosi selkeeks ja vaikka oliki uutta asiaa niin se oli helposti ja pedagogisesti koottu pläjäys, jota oli ihan kiva lukea. Jos oli lukenu kirjan niin loppukoe oli ihan fine.
Oli niin myöhä kun päästiin kämpille, ettei enää jaksanut kuin nautiskella yhden oluen ja painua sitte nukkumaan... Vähän erilainen juhannus meillä..

Koh Chang

Kahdeksaskymmenes päivä 12.6.

Lähdettiin kävelemään vesiputoukselle ja ku päästiin sinne se oli jo ihan täynnä paikallisia lomalaisia. Luonnonpuistoon maksoi 200bht per nuppi turistilta ja paikallisille 60bht, ryöstö hinnasta yli päästyämme ostimme liput ja kävimme katsomassa vesiputousta. Putous oli näkemisen arvoinen vaikkakin aika pieni (saaren suurin), siellä pääsi uimaan ja katselemaan kuinka kalat yrittivät nousta ylemmäs vesiputouksen tekemään isoon altaaseen. Nuoret paikalliset uivat altaassa farkut jalassa. Atte hyppäs veteen ja ui hetken ja kun oli nuosemassa meinasi tulla kiire, kun pienet kalat tuli näykkimään joka puolelta. Ilmeisesti ne oli samoja kaloja joita "kalahieronta" paikoissa käytetään. Päivän päätteeksi käytiin rannalla, kun lähdettiin takaisin hotellille päätettiin käydä piipahtamassa matkan varrella olevassa sukelluskoulussa. Käytiin kyselemässä hintoja ja onko suomenkielistä opetusta saatavilla ja iloksemme yhdellä puhelin soitolla selvisi, että sukellusopettaja asui samassa hotellissa kanssamme ja sovimme treffit. Tarkoitus oli harkita sukelluskurssia jossain vaiheessa matkaa ja halusimme vain keskustella sukeltamisesta ammattilaisen kanssa. Saimme Padin kirjan lainaan, että voimme selata sitä läpi ja fundeerata.

Kahdeksaskymmenesensimmäinen - Kahdeksaskymmenestoinen päivä 13.6.- 14.6.

Hengailtiin hotlan altaalla ja pelattiin biljardia. Keskusteltiin sukeltamisesta, luettiin padin kirjaa ja otettiin vaan rennosti. Illalla päästiin saunaan ja vaikka ulkona oli lähemmäs kolmekymmentä astetta lämmintä niin sauna teki todella hyvää. Seuraavana päivänä sama kaava eli poolille ja käytiin resortilla syömässä. Hotellin väki lähti pelaamaan rantapalloa ja Atte lähti messiin, vaikka Suvi oli vielä vähän kipeä. Oli mahtavaa pelata pitkästä aikaa. Pelin jälkeen päästiin vielä saunaan. Ihanaa! Saatiin sukellus opettajalta vielä toinen kirja ja sovittiin, että jos Suvi paranee niin sukeltamaan lähdetään.

Kahdeksaskymmeneskolmas päivä 15.6.

Lähdettiin hotellilta ja Suvi voi jo paremmin, joten päätettiin kävellä seuraavaan paikkaan. Matkaa kertyi seitsemän kilometriä ennen kuin seuraava meidän hintatason bungalowi löytyi, ei mikään ihmeellinen, mutta ihan rannassa. Moneen kertaan matkalla meille kerrottiin ettei niin halvalla löydy majoitusta koko saarelta, vaikka samalla hinnalla oltiin monta kertaa jo majoituttu. Laittoi hymyilyttämää. Majoitus oli sen verran simppeli ettei siellä oltu kuin yksi yö. Illalla oltiin innoissamme lähellä olevasta isosta marketista ja mietittiin mitä kaikkea sieltä saisikaan. Pelkkien kioskien jälkeen valikoima olisi varmaan mahtava. Päästiin kauppaan ja oltiin erittäin pettyneitä, koska sieltä ei saanut juuri mitään. Leipää ei löytynyt ja koko valikoima oli tosi suppea. 

Kahdeksaskymmenesneljäs päivä 16.6.

Lähdettiin taas matkaan ja löydettiin mahtava mesta White Sand Beachin alkupäästä. Saatiin varmaan koko mestan paras bungalowi pilkkahintaan. Siellä oli riippukeinu ja viritettiin toinen siihen viereen, luettiin sukelluskirjoja ja käytiin illan tuntumassa syömässä rannalla (ruoka oli ensimmäistä kertaa välttävää). Illalla alkoi jännittää eka allasharjoituspäivä, joka olisi huomenna. 

Koh Chang

Seitsemäskymmeneskolmas - seitsemäskymmeneskuudes päivä 5.6.- 8.6.

Meinattiin olla vielä toinenki yö samassa paikassa, mutta iltapäivällä Suville nous kuume, niin päätettiin sit vaihtaa mestaa. Ois ihan hyvä varmaan päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan. Atte lähti herrasmiehenä ettimään läheisestä kylästä majotuspaikkaa ja löyskin sitte maailman parhaimman mestan. Roudattiin kaikki kamat uuteen paikkaan ja Suvin olo oli niin helpottunu et silmät kostu onnesta. Siinä me sitte juotiin iltateetä aivan ihanan hotellin ravintolassa katsellen auringon laskua. Koko hotelli ja sen ravintola oli rakennettu veden päälle. Syötiin vielä romanttisesti illalliset raflan supermakeilla pöydillä, joista näky läpi suoraan mereen. Aamulla käytiin hakemassa vohveleita ja mini banaaneja aamupalaksi. Aika kului loikoillessa luksushotellissamme niin nopeasti ja huomaamatta, että kolme päivää kului tekemättä oikeastaan mitään. Otettiin hotellista vielä neljäs yö lisää ja lähdettiin seuraavana päivänä kohti uutta rantaa ja uutta bungalowia. Taxi vei meidät suoraan hotelliin josta saatiin hyvää palvelua ja kiva bungalowi. Siitä lähdettiin katsomaan läheista rantaa (Kai Bae), ranta oli isoin tähän asti näkemistämme ja aika kului aurinkoa ottaessa. 

Seitsemäskymmenesseitsemäs - Seitsemäskymmeneskahdeksas päivä 9.6.- 10.6.

Bungalowin hinta oli aika suolainen mutta päätettiin jäädä pariksi yöksi, koska oltiin nähty rannalla kajakkeja ja meinattiin lähteä niillä läheiselle saarelle. Aamulla ostettiin vähän hedelmiä ja siitä lähdettiin sitten rantsuun aurinkoa palvomaan. Oltiin hetki keretty olla rannalla, kun huomattiin että pari ihmistä seisoi pitkällä meressä rannan ja saaren välissä. Lähdettiin tiedustelemaan rantakiskalta että onko saarelle mahdollista kävellä ja kuulema oli laskuveden aikaan. Pyydettiin muovipussi johon reppu mahtui ja lähdettiin talsimaan kohti saarta. Veden korkeus vaihteli hieman ja oli vyötärön korkeudessa kun päästiin puoleen väliin, mutta vähän puolenvälin jälkeen alkoi pohja muuttua ja siellä alkoi olla korallin palasia ja kiviä jne. Todettiin ettei loppu matkassa ole järkeä ja käännyttiin takaisin. Illalla huomattiin, ettei oltu muistettu laittaa aurinkorasvaa ollenkaan ja palaneelle iholle leviteltiin bepantheenia.

Seuraava päivä paranneltiin auringon polttamaa ihoa ja päätettiin jättää kajakointi väliin. Käytiin kävelemässä ranta päästä päähän ja pikku lenkki kaupungilla. Todettiin myös, että nyt on aika lähteä jatkamaan matkaa.

Seitsemäskymmenesyhdeksäs päivä 11.6.

Lähdettiin aamulla kävellen kohti Sofia Gardenia (suomalaista resorttia), matka oli yllättävän nopeasti ohi ja saatiin huone hyvään hintaan. Käveltiin kylällä ja löydettiin huippu ruokala, josta sai ruuan ja ison oluen halvalla (89batia joka on hyvä diili, koska iso olut maksaa kaupassa 50batia ruualle ei siis jäänyt juurikaan hintaa). Resortilla nähtiin muutama suomalainen ja saatiin hyvät neuvot läheisen vesiputouksen suhteen. Huomenna mennään sitte sinne!

Pattaya - Koh Chang

Kuudeskymmeneskahdeksas- seitsemäskymmenesensimmäinen päivä 31.5.-3.6.

Aamulla oli aikainen herätys ja hypättiin kamojen kanssa minivaniin, jossa istuttiin joku kuusi tuntia parilla pysähdyksellä. Mentiin autolautalla Koh Changin saarelle ja minivanilla suoraan Jungle Gardenin pihan eteen. Ehkä maailman parhain diili, kun ei tarvinnu yhtään miettiä et millä pääsee ja miten ja paljon maksaa. Otettiin suoraan kolme yötä kivassa bungalowissa. 

Käytiin kävelemässä läheisillä rannoilla ja tutustuttiin pikku kylään. Joka päivä syötiin ulkona paikallista ruokaa, joka on kyllä ihan hyvää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Suvi sai esimerkiks yhen ruoka-annoksen, joka maistu ihan sille mille China Town tuoksuu. Pakkohan se oli syödä, mut aikalailla oli kyllä tekemistä. 

Joka päivä sato illalla tai aamulla, mut se ei kyl haitannu tippaakaan meidän menoa. Tässä lähellä olevat rannat ei ollu mitään uitavia, koska vesi oli aika likasta. Yks päivä vietettiin kokonaisuudessaan rannalla riippumatossa köllien :) On tää elämä ihanaa, kun on joku jonka kanssa tän kaiken voi jakaa. Nautitaan niin paljon yhdessäolosta, että tuntuu pahalta kuunnella naapurimökissä tapahtuvaa pariskunnan riitelyä joka päivä. Aamullakin herättiin siihen, että ne tappeli kovaan ääneen.

Seitsämäskymmenestoinen päivä 4.6.

Noniin, oli kivat kolme yötä mukavassa bungalowissa kivassa paikassa, mutta nyt vaihdetaan maisemaa. Otettiin taxi ja mentiin saaren kuuluisan kalastajakylän lähettyville. Oltiin varattu ennakkoon bungalowi yhdestä paikasta, joka ei osottautunu ollenkaan meijän mestaks. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että meille tarkotetussa bungalowissa oli 50cm lisko.. 

Jatkettiin sitten matkaa ja toivoteltiin hyvät päivänjatkot. Ei tarvinnu kävellä kauaakaan, ku tien vieressä oli se meille tarkotettu mesta. Se paikka suorastaan veti meidät puoleensa ja oltiin ihan fiiliksissä. Hippimesta, joka oli somistettu Bob Marleyn kuvin, Jamaikan värein, riippukeinuin ja hinta 150B eli 4€. Oltiin siinä yks mielenkiintoinen yö ja vaikka paikka ei loppujenlopuks mikään ihmeellinen ollukkaan, niin siitä jäi ihan superkiva fiilis! Ihmiset oli rentoja ja kivoja ja oli paljon kaikkia matkaoppaita luettavana. 

Kaikista parasta oli kuitenkin se bungalowin parvekkeen näköala. Meren lahti, saaret kaukaisuudessa, viidakko vieressä ja ihana yksityisyys. Meillä ei ollu lämmintä vettä suihkussa, käsienpesuallasta, kunnon sänkyä tai ötököiltä suojattua paikkaa, mutta se oli kaikki sen arvosta. Vietettiin yö parvekkeella riippumatossa katsellen täyskuuta ja auringon nousua. Kumpikaan ei nukkunu kunnolla, koska oli niin hitsin kuuma kokoajan. Oltiin ihan litimärkiä hiestä, ku oltiin siinä hyttysverkon alla riippumatossa ja tuulen henkäystäkään ei tuullut. Me seurattiin suoraan meijän yläpuolella katossa tapahtuvaa gekkojen pariutumisriittiä ja paikalle saapui myös oikeesti suuri gekko. Oli meillä hauskaa siinä katella ku ne vietti yöelämää. 

Bangkok - Koh Larn - Pattaya

Kuudeskymmenesneljäs päivä 27.5.

Huomenta vaan, kello on viis ja nyt ois aika herätä, jotta ehitään junaan. Suihkuun ja rinkat kasaan. Käytiin kiskan kautta hakemassa aamiaista messiin ja hypättiin junaan. Pari litraa vettä on aina pakko olla mukana, ku on niin hitsin kuuma. Ostettiin myös suklaaleipää ja sipsejä. Kiskalta ei oikeen saa mitään kunnon ruokaa, eikä olla nähty vielä yhtäkään oikeeta kauppaa täälä. Katuruokaakaan ei ehitty aamulla lähtee ettimään.

Neljä tuntia junassa istuessa ehti nähdä paikallisten elämää slummista maaseutuun. Pattayan asemalla junan työntekijä otti kuvan itsestään Suvin kanssa ja jatkettiin kävellen matkaa kohti lauttasatamaa. Matkaa kerty noin 6km kävellen läpi Pattayan kaupungin. Käytiin ostoskeskuksessa viilentymässä hetki ja jatkettiin matkaa kohti rantaa. Käveltiin Walking Streetin läpi ja päästiin lautalla kohti Koh Larnia. Saarelle saavuttaessa tehtiin ehkä vähän tyhmä päätös, kun ei tiedetty mitää koko saaresta. Käveltiin suoraan saaren toiselle puolelle kivoille rannoille pakoon turisteja. Toivottiin, että oltais löydetty kiva bungalowi sieltä rannalta, mutta pieleen meni. Kaikki tarjoolla olevat majoitustilat oli paljon kalliimpia, kun mitä meidän budjetti kestää. Joten lähdettiin sitte just ennen pimeetä kohti sitä samaista kylää, jonne lauttakin oli tullut ja josta oltiin hiestä märkinä ja jalat rakkuloilla kävelty. Kun päästiin takas kylään, niin löydettiin heti onneks halpa majoitus yhdeksi yöksi. Huomenna aloitetaan majotuspaikan etsimisrumba uudestaan. 

Kuudeskymmenesviides päivä 28.5.

Meil oli herätys kymmenen aikaan aamulla, jotta ehdittäis löytää uus majoituspaikka ennen check-outtia. Käveltiin kylän sekamelskaisessa liikenteessä ja kapeilla kujilla. Löydettiin tosi kivan näkönen majotuspaikka ja hintaki oli ihan hyvä, joten otettiin se. Meillä oli oma parveke ja iso sänky ja suihku lämpimällä vedellä, asunto oli myös viihtyisin tähän mennessä. Kyseessä oli homestay, eli pariskunta asu siinä alakerrassa, mutta meidän huoneisto oli erillinen yläkerta. Laitettiin rinkat vaijerilukkoon ja lähettiin rannalle. Koko päivä makoiltiin ja otettiin brunaa, jopa vähän palettiin, mutta oli niin ihanaa! Ku tultiin illalla takas kämpille niin huomattiin, että meidän vuokraisäntä oli käyny meijän huoneessa.. Onneks oli kaikki kamat lukossa ja tärkeimmät (elektroniikat ja rahat/passit) mukana päivärepussa. Ei oo luottaminen kyllä keneenkään, jos meiltä kysyy :) 

Illalla Atte kävi hakemaan nälkäänsä helpotusta katukojun myyjältä ja Atte tuli kämpille herkullisten kanastickien kanssa. Ne oli niin hyviä, että oli pakko mennä hakee lisää, erinomaisia makupaloja. Pelattiin iltamyöhään korttia parvekkeella ja syötiin stickejä ja juotiin Changia, paikallista olutta. 

Kuudeskymmeneskuudes päivä 29.5. 

Lähettiin taas aamulla eri rannalle, jotta ehittäis näkee jokainen ranta tältä saarelta. Taksikuskit sano, että ei kannata mennä sinne rannalle minne haluttiin mennä, mutta onneks pidettiin päämme. Se oli kaikista hiljaisin ja rauhallisin ranta, mitä saarelta löyty. Meillä oli tosi lungi päivä ja mukavaa, kun oli ihana lomafiilis. Illalla käytiin kylässä kävelyllä ja ihailtiin tähtitaivasta.

Kuudeskymmeneseitsemäs päivä 29.5.

Aamupäivällä oli taas aika pakata kamat ja lähteä kohti seuraavaa yöpaikkaa, joka varattiin ennakkoon netistä. Hotelli sijaitsi aika lähellä Pattayan lauttasatamaa, joten käveltiin suoraan sinne lautalta. Hotelli oli ihan ok ja hintaa about 12€/2hlö, johon joutui pulittamaan päälle vielä toisen 12€ mahdollisista damageista, mutta sen sai takas lähtiessä. Otettiin kuvat kaikista epäkohdista mitä huomattiin huoneessa ja käytiin heti sanomassa esim. reikäisistä lakanoista respassa.  Oltiin siinä hotellissa yksi yö tekemässä seuraavan päivän matkasuunnitelmia ja illalla saatiinki jo hotlan viereisestä matkafirmasta tehtyä buukkaukset minivaniin Koh Changille lauttoineen. Samalla matkalla ostettiin myös ihanan mehevä banana pancake ja superkypsä kokonainen ananas.

Bangkok

Kuudeskymmenesyhdes päivä 24.5.

Lennolla ei juuri nukuttu, kun oli niin hyviä elokuvia tarjolla. Yön viimeiset tunnit saatiin kuitenkin unta. Lentokentällä stressattiin viisumeista ja niiden maksuista, joka oli aivan turhaa, koska päästyämme kentälle visaan lyötiin suoraan leimaa kuukaudeksi. Lentokentällä pähkäiltiin, että mihin hotelliin ja millä. Päädyttiin ottamaan taxi suoraan ekalle halvalle hotellille, joka löydettiin netistä. Lentokentän nettiyhteys sekoilujen jälkeen päästiin vihdoin hotellille, joka maksoi aivan liikaa meidän budjetissa, mutta saatiin onneksi aamupala pois hinnasta ja todettiin, ettei nyt enää kolmen päivän valvomisen jälkeen ole mitään väliä mitä maksaa päästä nukkumaan. Otettiin huone ja painuttiin nukkumaan thaimaan aikaa noin kello kymmenen aamulla. Herättiin siinä seittämän pintaan ja pienen paniikki kohtauksen päätteeks uskaltauduttiin hotellista slummin kautta kioskille. Kiskalla oltiin kuin pahimmatkin turistit ja palloiltiin oiken kunnolla.  Hotellihuoneessa zekattiin saalis kioskilta nuudeleita ja vettä, jotka saatiin lämmitettyä ja syötyä siihen päälle vielä malarialääkkeet, mitä pitää orjallisesti syödä seuraavat kuukaudet. Ei oltu kauaa hereillä kun taas kutsui nukkumatti, jossain yhentoista aikaan.

Kuudeskymmenestoinen päivä 25.5.

Lähettiin hotellista ja saatiin suht hyvät ohjeet juna-asemalle. Parin ylimääräisen lenkin jälkeen päästiin asemalle, joka oli yllätykseksemme paikallisten käyttämä. Lippu oli bangkokiin käytännössä ilmainen, koska 45 minuutin junamatka maksoi 27 senttiä kahdelta henkilöltä kolmannessa luokassa. Päästyämme Bangkokiin lähdimme kävelemään suoraan kohti Khao San Roadia, joka kuulemma on tunnettu backpacker mesta. Saavuttiin jokiveneellä Khao San Roadin lähelle ja vihdoin saatiin hostellista huone, jonka hinta- ja laatutaso kohtasivat. Päästiin jättämään rinkat ja suunnattiin oikein kunnon illalliselle. Illallinen keiton muodossa oli valitettavasti suht pettymys ja keiton kananpalat muistutti enemmän rotan häntää kuin kanaa.. Takas hostelliin ja nukkumaan, sillä huomenna jatketaan matkaa...

Kuudeskymmeneskolmas päivä 26.5.

Tänään herättiin aamulla kymmenen aikoihin herätyskelloon ja oli pakko nousta, koska haluttiin nähä vielä ihan se oikea Khausan Road. Kävelymatka ei ollu pitkä, joten käytiin vielä kiskalla ostamassa matkaan nuudeleita aamiaiseks. Koko Khausan Road oli täynnä myyntikojuja, takseja, majoituspaikkoja ja ruokapaikkoja. Nähtiin myös ennustaja, joka oli aivan varma siitä mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, koska itellekkin määränpää oli sen verran epäselvä päätettiin, ettei edes haluta tietää. Täyteen tungettu ja epämiellyttävän hektinen fiilis jäi päällimmäiseksi mielikuvaksi Bankokin oikeasta travelleri mestasta. Mutta olihan se kiva nähdä.

Matkustettiin jokilaivalla myötävirtaan ja hypättiin China Townin kohdalla pois. Tuli nähtyä, kuinka metallitöitä tehdään oikeasti vilkkaalla kävelykadulla ihmisten kulkiessa ohi. Lelukaupat oli täynnä kaikkea mahdollista muovikrääsää ja kaduilla lejui omaperäinen tuoksu. Käveltiin kohti rautatieasemaa ja tarkoitus oli yöpyä siinä lähellä, koska kolmosluokan juna Pattayalle lähtee aamulla seitsämän aikaan. Kysyttiin juna-aseman turisti infosta halpaa yöpaikkaa ja saatiin ohjeet jokseenkin epämääräiselle kadulle. Ilmassa leijuva tuoksu sai vähän epäröimään ja kun näimme rotan astiota pesevän kaverin vieressä oli varmaa, ettei haluta yöpyä täällä, joten käännyttiin takaisin. Otettiin sitte vähän kalliimpi hotelli ihan juna-aseman vierestä ja saatiin super iso huone meille. Hotellin aamiainen olis kuulunu hintaan, mutta koska oltiin lähdössä varttia ennen aamiaisen alkua niin ei saatu mitään.