Fiji

Lennettiin Cold Coastilta Fijille nauttimaan auringosta ja palmurannoista. Meillä ei ollu mitään sen kummempia suunnitelmia ku saavuttiin Fijille, otettiin vaan halpa packpacker hostelli ja oltiin siinä ekat pari päivää. Kaikki ajatukset mitä meillä oli Fijistä oli valkoset hiekkarannat, kirkas turkoosi meri ja palmuin reunustetut rannat. Mielikuvat oli kaikki suoraan jostain lomamainoksista. Alku oliki siks meille vähän pettymys, sillä meillä oli musta hiekkaranta, jonka vesi oli tosi sameeta ja jotenkin kaikki tuntu vähän kalliilta. 

Me käytiin pienellä kierroksella Nadissa, koska Suvi tartti uudet bikinit. Ei löytyny ku yks turistikauppa mis ois ollu bikinejä, mut niitten hinta oli ihan kohtuuton joten ne jäi kauppaan. Muutenkin oltiin aika pettyneitä hintatasoon kaupoissa ja ylipäätään tarjontaan. Ku lähettiin bussilla kaupungista ni kysyttiin Nadissa kolme kertaa kellon aikaa viiden minuutin sisällä ja saatiin kolme täysin eri aikaa :D Fiji time! 

Me haluttiin lähtee explooraamaan pääsaarta, joten vuokrattiin auto yhden ranskalaisen tytön kanssa. Me ajettiin saaren ympäri viidessä päivässä ja todettiin että road trip oli hyvä valinta. Meillä oli kansainväliset ajokortit ni saatiin sitte niitäki käytettyä ja samalla opittiin vasemman puolista liikennettä. Käytiin vierailemassa saaren vanhimmassa kylässä, joka sijaitsi joen varrella laaksossa ja saatiin sielä oltua vähän aitojen paikallisten kanssa. Eksyttiinpä jopa kirkkoon yhtenä sunnuntaipäivänä ja liityttiin paikallisten kanssa istumaan bambumatolle lattialle, kuuntelemaan lauluja ja puheita. Sademetsät saaren itäpuolella oli aivan ihanat ja koska nukuttiin autossa road tripin ajan, niin ajettiin kerran ihan metsän keskelle nukkumaan. Ilta ku rupes hämärtyy niin nähtiin tulikärpäsiä, ekaa kertaa elämässä! 

Me käytiin monesti ostamassa torilta ruokaa ja hedelmiä, vaikkakin pääsääntöinen ruoka meillä oli tonnikalapurkeissa koko Fijin reissun ajan. Saaren eteläpuoli oli kaikista kivoin rantojen suhteen, mut majotus sit taas oli sielä tosi kallista, joten päätettiin ottaa vene alle ja suunnata pienemmille saarille. Mentiin veneellä Mana-saarelle ja oltiin sielä kans 5 päivää. Aurinkoa riitti ja rannat oli kivat, saatiin lököteltyä ja hengailtua vaan :) Käytiin myös tekemässä yks sukellus ja snorklattiin ihanissa vesissä. Ei ollu mitenkään erityisen hienoa korallia tai kauheesti kaloja, mutta nähtiin paljon erilaisia riuttahaita. 

Australia

Melbourne

Suvin kuukausi Ausseissa vierähti Melbournen lähettyvillä. 

Kolme viikkoa meni hevostallilla puuhaillessa ja kauniista maaseudusta nautiskellen. Maatilalla meillä oli kaksi rescue kengurua, joiden emot oli kuollu onnettomuuksissa ja sain hoitaa pienokaisia joka päivä. Lisäksi meillä oli noin 30 hevosta ja yks aasi mitä hoidin ja sitte lisäks kissoja ja koiria. Mun kuukaus meni maatilalla keväästä ja luonnosta nauttien ja sit vikan viikon vietin Melbournen kaupungissa lomaillen ja Great Ocean Roadia ihastellen. 

Ehdin nauttia Aussien kauniista maaseudusta ihanasti ja mieli lepäs kyllä, kun kaikki oli keväisen vihreetä ja luonto aivan ihana. Erityisesti tykkäsin bongailla koalia puista ja katella riippukeinusta ku kaikenmoiset erilajiset papukaijat lenteli ympäriinsä. Kävin Great Ocean Roadilla kävelemässä myös Great Ocean Walkia yhen päivän verran. Kävelyreitti oli lumoavan kaunis ja kulki meren rantaa pitkin rannalta rannalle vuoristoisilla rinteillä. 

Sydney 

Aten neljä viikkoa Sydneyssä kului nopeasti tutustuen uusiin baarimikon alkuihin, ketkä olivat tulleet ympäri maailmaa baarimikko kouluun. Koulua oli viisi päivää viikossa ja viikonloput oli varattu Sydneyn erilaisiin baareihin tutustumiseen. Käytiin surffaamassa ja rannoilla ottamassa aurinkoa, samalla harjoiteltiin cocktaileja ja flairattiin. Käytiin puistoissa heittelemässä pulloja ja nautittiin ensimmäisen viikon jälkeen lämmöstä ja auringosta. Koko kurssi meni niin siivillä ettei Sydneystä olisi halunnut vielä lähteä

Gold Coast 

Tavattiin Aten kanssa Sydneyssä ja jälleennäkeminen oli aivan mahtava! Se fiilis oli sanoin kuvaamaton. Oli ehtiny olee aikamoinen ikävä kuukauden aikana. Mut kyllä kannatti, nyt ollaan ihan parhaat taas yhdessä :)

Gold Coastilla vietettiin aikaa kavereitten kanssa hengaillen. Käveltiin surffirantaa pitkin ja suolainen hiekka narsku varpaissa ihanasti. Istuskeltiin puistoissa ja käytiin kansallispuistossa kävelyllä. Kyllä Aussien sademetsät meijän mielestä päihittää hyvinkin Malesian sademetsän, jossa käytiin aikasemmin matkalla. Ihanan vehreetä ja kaunista ja linnut laulelee! :)

Bali - Indonesia

Balille saavuttiin yölennolta seitsemän aikoihin aamulla ja näkymät oli tosi kauniit lentokoneesta aamutuimaan. Otettiin hotla heti lentokentän vierestä ja levättiin eka päivä. Rentouduttiin seuraavat päivät rannalla ja käveltiin ympäri Denbasarin turistikatuja. Meidän mielestä oli vähän viilee, ku ei ollu enää 30 astetta lämmintä joka päivä. Huvitti rantatuolilla makoillessa kattoo ku moni surffas ja ui viileessä vedessä ku Suvi veti kaulahuivia kaulaan. 

Päätettiin lähteä kävellen pois kaupungista ja otettiin kaikki kamat mukaan. Parin päivän kävelyretki vei meidät tarpeeks kauas kaupungin hulinasta ja turistijoukoista. Saatiin 3€ päivähinnalla meille uus skoba ja lähdettiin kiertoajelulle Balin ympäri. Jätettiin rinkat hotlalle ja otettiin vaan päiväreput mukaan. Ajeltiin melkeen joka päivä 40-80km. Skoba oli kiva ja halpa tapa matkustaa. Pysähdyttiin aina mukaviin ja hienoihin rantaravintoloihin syömään. Monesti ajettiin hienoon hotelliin ja syötiin sielä ja relattiin vähän aikaa. Nukuttiin kuitenkin halvoissa hostelleissa ja homestayssa. Parhaat maisemat oli aina niiden hienojen hotellien rafloissa ja sit muutama ihana paikka löydettiin tien varrelta ajellessa. Kauniita rantateitä, jotka kiemurteli vuoren rinnettä ylös ja alas, porrastettuja kukkuloita ja kirkkaan sinistä vettä. 

Yhtenä päivänä ajettiin vanhalle tulivuorelle, jonka suuressa kraaterissa ja sen reunoilla oli kylä. Me ajettiin reunaa pitkin ja alas laavakentän läpi keskellä sijaitsevalle kraaterijärvelle. Näkymä oli aivan ihana! Me yövyttiin hotellissa, jossa oli kuumista lähteistä uima-altaat ja nautiskeltiin vuoristoilmasta. Illan tähtitaivaskin oli mahtavaa katseltavaa höyryävän kuumasta altaasta oluttuopin kera, joten fiilis oli kyllä aika ikimuistoisen.

Seuraavana päivänä ajeltiin alas vuoren rinnettä ja viileen vuoristoilman sijaan meidät vastaanotti lämmin neilikan tuoksu. Jos tiedätte kretekin, niin ollaan nyt sitten ajeltu kretekin kylässä, poltettu kretekkiä (neilikalla maustettu tupakka) ja nähty vaikka kuinka paljon vastakerättyä neilikkaa tienvarsilla kuivamassa. 

Luoteis-Balilla nautiskeltiin tunnelmallisesta auringonlaskusta Jakartan vuorten taakse. Kun ajeltiin pikkuteitä paikallisten asumusten läpi, näky köyhyys kyllä tosi vahvasti.  Kyl se on ihan mukavaa, että Suomeen ollaan synnytty ja hyvään perheeseen. Kyl tää matkustaminen perspektiiviä tuo. Elintaso, liikenne, ruoka ja ihmisten käyttäytyminen luo aika-ajoin meihin ihastumista ja vihastumista. Onneks saa ite päättää minne mennään, kuinka kauan missäkin ollaan ja mitä tehdään. 

Lounaisessa Balissa meitä ihastutti riisipellot ja aivan ihana temppeli, joka sijaitsi meren rannalla kallion päällä. Sinne ois pitäny maksaa sisäänpääsymaksu, mut kurvattiin just ennen temppeliä viiden tähden hotellille syömään ja kappas, sieltähän oli oivat näköalat suoraan temppelille ja merelle. Nautittiin lämpimästä iltapäivän auringosta hotellin terassilla, suurella sohvalla löhötellen ja siemailtiin drinkkejä ja popsittiin välipalaa. 

Kun palautettiin skoba niin oltiin ajeltu Balin ympäri noin 12 päivässä. Meillä oli vielä pari vikaa päivää yhdessä vietettävää aikaa, sillä nyt sitte täältä Balilta lähetään kuukaudeks omille teille. Atte menee Sydneyn baarimikkokouluun ja Suvi lomailemaan Melbournen tienoille.

Vikat päivät oltiin tiukasti yhdessä ja meitä molempia jännitti tosi paljon lähtee eri teille, sillä ollaan oltu koko ajan yhdessä tällä meijän matkalla. Oli oikeestaan tosi ihanaa ja kutkuttavaa jännitystä ja teki mieli itkee meidän ihanasta yhteisestä onnesta ja samalla ikävästä toista kohtaan. Toivottavasti tuleva kuukaus tuo paljon ihania muistoja ja vahvistaa meitä molempia ihmisinä, jotta sit oltais vielä entistäkin onnellisempia yhdessä. Kourallinen uusia tuttavuuksiakin varmasti syntyy. :)

   

 

Manila - Puerto Princesa - Filippiinit

Vietettiin muutama päivä aluks Manilassa sillä orientoiduttiin matkustamaan neljän porukalla. Meidän siskot tuli moikkaa meitä Filippiineille asti pariks viikoks Suomesta. Aivan mahtavaa, että saatiin aikaiseksi! Suomesta tulijoilla oli pitkät lennot takana ja Manila oli superiso mesta, joten chillattiin ekat päivät kuulumisia vaihdellen ja kaupunkiin tutustuen. 

Ostettiin Manilasta jatkolennot Puerto Princesaan ja tehtiin hostelli/hotelli hyppelyä parin päivän välein, joten kaikki sai valita mieluisensa yöpymismestan. Meillä oli katto uima-altaat ja merinäköalat, kaupunkikävelyitä, shoppailua, kulttuurikierrosta ja ihanaa köllöttelyä. Kaikki ruskettu ihanan lämpimän auringon alla ja palettiin varmaan ainakin kerran. 

Kaikista hauskimpia muistoja ja nauruja saadaan kyllä edelleen meidän neljän shoppailureissusta Puerto Princesan ostoskeskukselle. Me ahtauduttiin sellaseen pieneen tuktukiin, joka oli prätkän sivuvaunu ja meil oli niin hauskaa ja jännää kyydissä. Suosituimpia julkisia kulkuneuvoja oli tuktuk sekä vanhat jeeppiet.

Sit yhellä kertaa ku vaihdettiin hotellia niin käveltiin kaikki rinkat selässä flipflopeilla mutaista ja kuoppasta tietä sateen jälkeen, joten kaikilla oli koko takalisto täynnä kuraa. Sit yritettiin siistii itseemme tienreunassa ku piti päästä taksiin sisälle XD Näitä paria kertaa lukuunottamatta käytettiin hotellilta hotellille siirtymisiin ilmaisia lentokenttäkuljetuksia, joten meidät haettiin ja vietiin aina lentokentälle, josta seuraavan hotlan ilmaiskuljetus sitte taas haki meidät. Oli helppoa ja ilmasta! 

Sit loman lopuks palattiin vielä Manilaan pariksi päiväksi, jolloin Suvi tuli sit kipeeks ja lepäs hotlalla (Oli muuten pahin influenssa mitä ikinä oli kokenu). Kolmen kopla lähti käymään yhdessä maailman isoimmista ostoskeskuksesta ja pääs suuruudenhulluun maailmaan hetkeksi. Kokemus ei kuitenkaan ollut kuulemma päätä huimaava. Meiltä lähti kuitenkin osa uusista ostetuista vaatteista systereitten kans himaan venaamaan meidän kotiinpaluuta ja vaihdettiin myös Aten iso rinkka vähän pienempään rinkkaan. Nyt pitäis olla vähän vähemmän kannettavaa ja ollaan kyl opittu, että seuraavalle reissulle ei lähe mukaan ku päiväreput!!

Filippiineissä kivaa oli suhteellisen halpa hintataso ja ehdottomasti meidä paras seura! Kiitos ja kumarrus perheelle ja kaikille rakkaille ystäville ketkä ootte sielä Suomessa ja muualla maailmassa.


                         

Singapore

Meidän kolme päivää Singaporessa poikkes tosi paljon meidän normaalista matkustamisesta. Singaporeen mentiin juhlistamaan meidän kolmen vuoden taivalta yhdessä, joten haluttiin luxusta ja yhteistä ihanaa aikaa. Eka yö oltiin ihan perus hotlassa, mutta sit pistettiinki vähän ranttaliks. Mentiin viiden tähden hotelliin ja otettiin hyvä huone sieltä. Liityttiin jäseneks ni päästiin vielä jäsenten omaa loungea käyttämään ja saatiin huone vaan jäsenille tarkoitetusta kerroksesta. Oli hauskaa, kun aamiainen oli superhyvä ja illalla oli parisen tuntia kestävä ilmanen baari drinksuineen ja purtavineen auki. Muutenkin jos päivällä alko kahvihammasta kolottaa ni sai mennä hengailemaan loungeen. Meidän huone oli 45 kerroksessa ja näkymä suoraan Singaporen maailmanpyörälle ja hotellin uima-altaalle. Meillä oli oma moderni kylpyhuone, minkä amme sijaitsi suoraan ikkunan edessä ja näkymä aukes merelle. Muutenkin hotellihuone oli ihan magee, sillä valaistusmahdollisuuksia oli ainakin 7 erilaista ja aamulla tuli sanomalehti oven pieleen killumaan. 

Sit me mentiin kolmanneks yöks jahtiklubin hotelliin, jossa meillä oli sviitti poreammeella ja ikkunoista aukes näkymä uima-altaalle ja huvivenesatamaan. Me vietettiin Singaporessa aikaa vaan hotelleissa, lukuun ottamatta yhtä kävelyretkeä. Kuljettiin matkat taksilla ja syötiin hyvää ruokaa. Teki ihan hyvää saada lillua lämpimässä vedessä ja peseytyä kunnolla, koska oltiin just oltu kaks viikkoa Tiomanilla sellaisessa majotuksessa, missä oli vaan kylmä ulkosuihku.

Mersing & Tioman - Malesia

Muutamalla bussivaihdolla päästiin Mersingiin, mistä päästäis lautalla Tiomanin saarelle. Mersingissä oli yks lauttayhtiö, joka vei ihmisiä Tiomanille. Kyseisen yhtiön viimeinen lautta oli jo mennyt, kun saavuttiin mestoille joten päätettiin ostaa liput seuraavaks aamuks.

Lähettiin aamulla yhdeksän aikaan lautalla kohti Tiomanin saarta. Meri oli tyyni ja matka taittu tosi kivasti. Tuntu siltä, että oltais lähetty lomalle vaikka lomallahan sitä perjaatteessa kokoajan ollaanki. Hiekkaranta, auringon säteet, kristallinkirkas meri, halpa bungalowi ja takapihalla sademetsä, joka kohoaa vuoren rinteille. Mitä muuta vois toivoa?! Hyvää ruokaa ja halpaa olutta tietysti, niitäkin löyty! :)

Eka päivä saarella alko ihan mahtavasti ja ilta päätty romanttisella uinnilla auringonlaskussa ja täyskuun noustessa iltaiselle tavaalle. Lepakot lentelee ympäriinsä ja illan sirkutukset alkaa taas kuulua metsiköstä. Elämä on just nyt niin täydellistä, onnellista ja täynnä rakkautta.

Tiomanilla otettiin vaan rennosti ja seurailtiin bungalowin pihalla hengailevia isoja varaaneja, liskoja ja apinoita. Käytiin snorklailemassa meidän rannalla monena päivänä ja nähtiin aivan ihania kaloja. Bongattiin snorklailemassa myös myrkyllinen merikäärme, rauskuja, neulakaloja, pallokaloja ja ihanan värisiä simpukoita. Suoritettiin myös Padin Advanced Open Water Diver kurssi, jolla käytiin sukeltamassa kolmessakymmenessä metrissä hylylle, harjoiteltiin tasapainotuksen hallintaa veden alla, käytiin yösukelluksella ja opeteltiin veden alla suunnistusta. Oli tosi kiva kurssi ja aivan ehdottoman hyvä ja hauska opettaja! Nähtiin sukelluksilla merikilpikonnia ja riuttahai sekä lukuisia ihania trooppisia kaloja ja koralleja. Tioman oli meille aivan ihana paikka ja tähän astisista kokemuksista varmastikin ihan niitä parhaita. Sinne tekee mieli mennä uudestaan!

Kuantan & Lembing - Malesia

Löydettiin Kuantanista halpa majotus ja kierreltiin kaupungilla ja ostarilla pari päivää. Tuli käytyä pikaruokarafloissa aika paljon ja hengailtua vaan kaupungilla. Yhen kiskan pitäjä suositteli meille bussimatkaa Lembingin kylään, jossa sijaitsi vanha tinakaivos. Sinne me sitte lähettiin käymään pariks päiväks ja kyllä kannatti! 

Kylä oli rakennettu joen ympärille vuoristoiseen maisemaan ja ennen vanhaan koko kylä oli saanut elantonsa tinakaivoksista. Me mentiin käymään museossa ja opastetulla kierroksella vanhoihissa kaivoksissa, joista suuri osa oli kaivettu käsin. Ihan mieletöntä et kuinka jotku ihmiset on jaksanu tehdä niin vaarallista ja raskasta työtä. Kaivokset oli joskus ollu maailman suurimmat ja ne oli yhteensä yli 300 km pitkät maan alla. Oli kyl mielenkiintosta historiaa siinä pienessä kylässä.

Käytiin kans kattomassa maisemia sellaselta pikku vuorenrinteeltä. Käveltiin sinne aamulla ja illalla, jotta maisemat ois mahdollisimman kauniit ja niin ne kyllä oliki. Etenki illalla oli hauska kävellä sinne ja kattoo ku ukkonen lähesty vuorten takaa. Meille meinas tulla kiire, mut just ehittiin kotiovelle ennen ku myräkkä alko. Sato ja ukkosti tosi kovaa ja vuorten kaiku sai ukkosen jyrinän kuulostamaan vielä voimakkaammalle. Istuttiin iltaa terassilla ja juotiin iltateetä ukkosen jyrinää kuunnellen.

Taman Negara - Malesia

Bussikyydeillä pääkaupungista keskelle ei mitään, pieneen sademetsässä sijaitsevaan kylään, joka saa tulonsa turistien halusta nähdä luontoa. Saavuttiin tuohon pikkuseen kylään ja jouduttiin hiukan pettymään heti ensikättelyssä, sillä hinnat oli aika korkeet varsinkin majoituksessa. Oltiin just oltu kaupungissa viikko ja yhtäkkiä saatiinki pulittaa paljon enemmän majotuksesta, joka oli paljon huonompi. Etsittiin kylästä halvin mitä löydettiin ja oltiin siinä eka yö. Sänky huoneessa, jossa vilis muurahaisia. Kulkukissat ja kanat oli meidän kanssa siinä kuistilla ja kylän lapset tuli meitä ihmettelemään. Toiseks yöks saatiin puhuttua meille yks dormisänky kimppaan. Meinas tosin tulla maksun aikana ongelmia, että ei kaks ihmistä voi ottaa vaan yhtä dormisänkyä. No onneks saatiin tällä kertaa, joka onki ainoo kerta tällä meidän matkalla ku ollaan saatu yks sänky kahelle. 

Me käytiin sademetsässä kävelemässä eri reittejä ja hengailtiin kylässä. Mut meillä oli jotenki tosi turhautunu ja epämukava olo kummallakin. Ei saatu ostettua yhtään kertaa hyvää ruokaa koko kyläpahasesta ja kaupassakaan ei paljon ruokamahiksia ollu. Saatiin sentään sitte ostettua matkan kalleinta bisseä yhdestä kaupasta ja otettiin illalla pienet hiprakat :) 

Kyllä meillä ihan mukavaa perjaatteessa oli noina kahtena päivänä ku oltiin tuolla kylässä, mut meillä taitaa nyt olla vähän sellanen turhautunu fiilis tästä kaikesta kulttuurisekasorrosta, mitä ollaan täälä matkalla kohdattu. Ruoka on joskus tosi hyvää, mut monesti tulee myös pettymyksiä, joten ruokamatkailua tää on ihan pakostakin! Jos pääsee kurkkimaan keittiöihin tai näkee kadulla avokeittiöt ni sen jälkeen ei välttämättä enää ruokahalua löydy. Kärpäset parveilee keittiöissä ja lautaset pestään kadulla käsin (rottien ja roskisten vieressä) ja jotenki aina joskus tulee miettineeks et onkohan tää liha nyt kanaa vai jotain ihan muuta :) 

Taman Negaran kansallispuisto oli ihan mukava nähdä. Lintuja oli vaikka kuinka metsässä ja ne laulo tosi kauniisti, oravia, perhosia ja apinoita näky myös. Kaikista kivoin oli kuitenki nähdä erilaisia liskoja.

Kuala Lumpur -Malesia

Kuala Lumpurin lentokentältä lähdettiin junalla kohti keskustaa. Matka kesti ja maksoi puolet vähemmän kuin muut vaihtoehdot. Keskustassa käytiin turistipisteellä, koska ei oltu tsekkailtu mitään etukäteen. Sieltä löytyi niin kattava valikoima oppaita Malesian mestoista, että otettiin lähes kaikki ilmaiset oppaat beesiin. Sitte suunnattii monoraililla kohti hotlaa.

Hotellilla saatu palvelu ja uudet frendit sai meijät jäämään samaan majotukseen pitemmäksi aikaa, yhteensä oltiin seitsämän yötä ja kolmessa eri huonessa. Pisin aika yhdessä paikassa! Yks hyvä syy tähän oli myös GOKL -bussi, joka on täysin ilmainen ja ajaa neljää eri linjaa ympäri kaupunkia kymmenen minuutin välein. Kaupungilla liikkuminen on todella vaivatonta eikä tuktuk kuskeja tai muita huutelijoita juuri ole. Kaupunkia käytiin katsomassa monena päivänä ja nähtiin aika paljon. Meidän iloks ramadan loppu just samaan aikaan ku oltiin kaupungissa, joten päästiin näkemään myös juhlavilinää. Käytiin myös vierailemassa Bhatu luolalla, joka on hindujen pyhä paikka. 

Tykättiin Kuala Lumpurista tosi paljon, koska se oli siisti ja muutenki tosi miellyttävä kaupunki. Oli aika kiva olla viikko sivistyksen parissa ja oli ihanaa vaan kävellä kaupungilla rauhassa. Vierailtiin muutaman kerran myös suurissa ostoskeskuksissa, koska muutamat vaatteet alkaa olla jo aika loppu tän neljän kuukauden intensiivisen käytön jälkeen. Oli aika ihanaa saada täysin uutta kledjua niskaan :)

Käytiin pari kertaa iltakävelyllä meidän hotlan vieressä olevalla järvellä ja katseltiin, kun kaupunki heijastui veteen kauniina. Twin Towers ja KL Tower oli kaikista kauneimmillaan illan hämärtyessä.

Dalat - Vietnam

Saavuttiin Dalatiin minibussilla vuoristorataa muistuttavia teitä pitkin, joiden huolto oli ilmeisesti jäänyt vähän vähemmälle. Meiltä oli jäänyt huomaamatta, että Dalat on vuoristossa ja ilmasto on noin 10 astetta kylmempi, koska paikka on niin korkealla. Varaamamme hotelli oli kaikkea muuta kuin mitä netissä oli luvattu, joten päätettiin vaihtaa. Seuraava hieman kalliimpi olikin jo paljon parempi. Vietettiin yksi yö dormissa ja todettiin, että oma huone on huomattavasti helpompi kaksin matkustaville. 

Dalat on pieni kaupunki, jonka ympäristössä on paljon nähtävää ja siksi päätimme ottaa läheisestä hotellista pienen turistikierroksen. Meidät haettiin hotellilta aikaisin ja suuntasimme ensin ruusutarhoille. Ruusutarhoilta lähdettiin katsomaan alkuperäisten Dalatlaisten elämää ja saimme kuulla miten hommat toimii vielä tänäkin päivänä. Kahviplantaaseja oltiin nähty paljon jo matkalla, mutta pysähdyttiin kuitenkin vielä yhteen. Pääsimme maistamaan maailman hienointa kahvia, joka käy sivettikissan ruuansulatuksessa hakemassa entsyymejä. Kahvi oli melko kallista, mutta todella hyvää. Sieltä lähdettiin heinäsirkka-farmille, jossa nähtiin kuinka heinäsirkkoja kasvatetaan ruoaksi. Saimme myös maistella näitä herkullisia otuksia riisiviinan pehmeän poltteen kera. Saavuttiin silkkifarmille missä saimme hyvän käsityksen siitä miten silkkiä valmistetaan ja miksi silkki on niin hienoa, kallista ja mikä ero on hyvällä ja huonolla silkillä. Visiteerattiin seuraavaksi vesiputous, jonka taakse oli mahdollista kävellä. Ohjattu retki oli kiva ja saatiin nähdä monta sellasta paikkaa, minne ois ollu vaikee päästä julkisilla kulkuneuvoilla.

Mui ne - Vietnam

Neljän tunnin bussimatka Mui neen sujui kuin unelma, väsyneinä sleeping bussiin ja ei muuta ku nukkumaan. Perille päästyämme hotlalla meitä odotti iloinen yllätys, sillä olimme liian aikaisin paikalla. Meidät siirrettiin pienen hotelliketjun parempaan hotelliin. Oltiin buukattu budjettihotla, mutta päästiinki sitte ihan ylelliseen hotelliin. Samaan hintaan saatiin huomattavasti hulppeempi huone, joka sijaitsi ihan uima-altaan vieressä. Altaalla tuliki sitte vietettyä pari päivää ihan vain lepäillen ja hyvää ruokaa syöden. Ravintolan menu oli -50% koska oli off-season, joten nautiskeltiin täysin rinnoin.

Käytiin pyöräretkellä katsomassa punaisia dyynejä, jotka valitettavasti ei ollukkaan niin punaisia, ku mitä luultiin. Näkymä dyynien huipuilta oli kuitenki vaivan arvonen. Punertava hiekka vasten sinistä merta ja pilvistä taivasta oli kaunis. Saatiin myös ostettua hieman uutta päälle pantavaa, vaikka vaateliikkeen myyjä ei ollutkaan niin innoissaan, kun Aten haluamat shortsit piti riisua mallinukelta.

Mui ne oli ihan ok mesta, mut sinne kannattaa suunnata varmaan seasonilla, jos haluu nauttia merestä ja rannasta. Meistä ranta ei ainakaan ollu mikään ihmeellinen. Illalla ja yöllä kylän lahti oli kyl kaunis, ku meri oli ihan täynnä kalastajaveneitä ja niiden valoja!

Ho Chi Minh City (Saigon) -Vietnam

Matka bussilla Phnom Phenistä kohti Vietnamia kesti noin seitsämän tuntia. Saavuttuamme Saigoniin lähdettiin heti etsimään hotellia, joka löytyi onneks helposti sillä majapaikkoja oli tajolla järjettömän paljon. Täynnä elämää oleva kaupunki teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Ravintolat oli auki yöhön asti ja kaikki paikat tuntui olevan täynnä porukkaa koko illan. Musiikki soi ja reppureissaajia riitti. 

Kaupunki oli ihan mukava monine puistoineen ja käytiinpähän me eläintarhassakin ihmettelemässä uusia eläinlajeja. Nähtiin kirahveja, norsuja, käärmeitä, virtahepoja, sarvikuonoja, tiikereitä, leijonia, krokotiileja, strutseja, orankeja ja monia muita eksoottisia eläinlajeja. Bongattiin myös tosi isoksi kasvanut vanha puu, jota oli pakko jäädä hetkeksi ihmettelemään. Kierrettiin kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä ja nautiskeltiin sateettomista lämpösistä päivistä.

Saigonissa yövyttiin meidän matkan moderneimmassa paikassa. Kapselihotellissa oli eri kerrokset naisille ja miehille. Jokeiselle oli oma kapseli, joka oli perjaatteessa vain seinään upotettu sänky, joka loi pienen kolmen neliömetrin kokoisen huoneen. Omaa rauhaa toi laskettava sermi. Yhteiset vessat ja suihkutilat oli tosi hyvät ja saatiinpa nauttia parhaista suihkuista juurikin tässä samaisessa hotellissa. Suihkusta tuli hyvällä paineella kuumaa vettä ja kunnolla! Yksi yö kapselihotellissa makso 7$/nassu. Oli ehdottomasti kiva kokemus :) Ekaa kertaa jouduttiin olemaan eri huoneissa meidän matkalla. Kummatkin sai koko illan ja yön omaa aikaa ja taidettiin molemmat wifitellä yömyöhään.

100 päivää Phnom Phen

Sadas päivä 2.7.

Aamusta lähdettiin käymään Killing Fieldillä. Päästiin tuktukilla portille, josta ostetiin 6$ tiketit. Saatiin kuulokkeet ja laite mistä sai kuunneltua kattavan selostuksen paikassa tehdyistä hirmuteoista. Maasta törröttävät ihmisten luut olivat karmaiseva näky ja osa paikoista oli aidattu, ettei joukkohautojen päällä käveltäisi, mutta luita nousi maasta näkyviin myös kävelypoluilla. Kierroksen lopuksi mestoilla oli myös pienehkö museo kertomassa paikan historiasta. Kuolleille uhreille oli myös tehty iso muistomerkki, jonka sisälle oli koottu sadoittain pääkalloja ja muita suuria luita näkyville. 

Lähdimme takaisin hotellille päin aamulla sovitulla tuktuk kyydillä. Sovittiin kuskin kanssa, että hän käyttää meitä vielä Royal Palacessa ja Russian marketissa. No palatsi oli jo mennyt viideltä kiinni, joten pyörähdimme palatsin ympäri tuktukilla ja lähdimme markettia kohti. Markettikin oli juuri sulkeutumassa, kun sinne pääsimme, mutta saimme kuitenkin hyvän kuvan siitä miltä paikka näyttää ja päästiin kokeilemaan tinkaustaitoja vielä auki olevalla vaatekojulla. Siitä suuntasimme hotellille ja sovittiin kuskimme kanssa vielä illan ravintolaan menosta. 

Hotellilla nopea siistiytyminen ja sitten ravintolakadulle tapaamaan ystäviämme. Kun pääsimme perille tuktuk kuskimme kanssa sopimamme hinta olikin muuttunut, eikä sovittua kyytiä takaisin ollutkaan tiedossa. Kuumeisen väittelyn jälkeen päästiin sopuun, ettei kuski hae meitä illalla ja hinta oli sopiva kummallekkin.. tämän olisi varmasti voinut välttää, jos oltaisiin puhuttu edes suurin piirtein samaa kieltä. Vietimme pitkän hauskan ravintolaillan ja jatkoille lähdettiin ystäviemme hotellille. Juhlat parhaan muistikuvan mukaan loppuivat noin kuuden aikaan aamulla. Hauskaa oli! :)

Siem Reap - Phnom Phen

Yhdeksäskymmeneskuudes päivä 28.6.

Herätyskello soi aikasin meille aamu-unisille. Käytiin taas vuokraamassa pyörät Angkorin tutkimista varten ja lähettiin polkemaan ilman aamiaista. Tänään päätettiin kiertää pidempi lenkki temppeleillä, sillä kierrettiin itäinen puolisko, jossa oli aika paljon pieniä ja vähän kesympiä nähtävyyksiä. Me tykättiin kyl tosi paljon esimerkiks sellasesta ihan punasesta kivestä tehdystä temppelistä ja sit sellaseta, missä oli norsupatsaita.

Syötiin aamiaiseväät temppelin portilla, joka aukes isoon vanhaan vesivarantoon (joka nykyisin oli täysin kuiva suuri monttu). Angkorin temppeleillä oli tosi isoja vanhoja vesialtaita, joissa on joskus ollu vettä, mutta nyt ne näytti täysin aavikoituneilta. 

Viimeseks käytiin temppelillä, joka oli korkee ja pieni. Siihen temppeliin ei oltu tehty mitään puisia portaita vaan saatiin kävellä ihan ne oikeet vanhat portaat ite ylös. Portaat oli niin pienet, että piti kulkee sivuttain, jotta omat jalat mahtu niihin. Ku oltiin päästy ylös ni alko sataa. Lähettiin sateen hellittyä polkemaan takasin himaan ja oltiin illalla ihan väsyneitä. Käytiin syömässä superhyvää intialaista ruokaa iltapalaks :)

Yhdeksäskymmenesseitsemäs päivä 29.6.

Tänään suunnataan minibussilla kohti Phnom Pheniä. Dösä haki meijät suoraan hotlan edestä ja kolmen pysähdyksen kautta Kambodzan pääkaupunkiin. Matka meni hyvin muutamaa vahvaa äkkijarrutusta lukuun ottamatta. Kerran tiellä oli lehmä, jota jouduttiin väistämään, mut koska meidän kuski ajo jotain satasta kokoajan, ni jouduttiin tekee aikamoinen liike. Oltiin odotettu, että Phnom Phen ois jotenki oikeesti kaupunkimaisempi, jotenki vähän jopa petyttiin heti ensi näkemältä.

Yhdeksäskymmeneskahdeksas päivä 30.6.

Tänään otetaan iisiä hotellihuoneessa ja kelaillaan vähän, että mitäs tässä nyt sitte tehtäis. Me tultiin tänne Phnom Pheniin kattomaan kaupunkia ja historian jättämiä jälkiä eli killing fealdsiä ja kidutusmuseota. Kun ollaan nähty ne ni lähdetään varmaan Laosiin. Katottiin just busseja, mut taitaa mennä kyllä meidän valinta lentokentän kautta. Maksaa vähän enemmän, mutta eipä tarvi istuu 24h bussissa kaikkine vaihtoineen ja rajanylityksineen. Äsken ku katottiin niin olis halvempi lentää Malesian kautta naapurivaltioon, joten ehkä nähdään sitte taas yks ylimääränen maa tässä matkan varrella. 

Käytiin kävelemässä kaupungilla ja syötiin taas superhyvää safkaa. Huomenna lähetään vähän halvempaa majotusta kohti ja mennään varmaan kattoo kans Royal Palacea. 

Yhdeksäskymmenesyhdeksäs päivä 1.7.

Nyt on sitte 99 päivää plakkarissa tällä meijän matkalla. Aika kivaa :)

Heräiltiin aamulla ihan normisti ja keräiltiin pyykit kuivumasta. Ollaan pesty melkeen koko matkalla aina nyrkkipyykillä kaikki vaatteet ja ripusteltu ympäri hotellihuonetta. Ei ne ihan kuiviks tuu, mutta ihan tarpeeks, kun ne on taas kuitenki kohta ihan pölysiä ja märkiä hiestä. 

Keräiltiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähettiin talsimaan kohti uutta guesthousea. Katottiin netistä valmiiks hotlahuone, missä ois oma seiffi, lämmin vesi, ilmastointi, bilispöytä, uima-allas ja jääkaappi. Käveltiin guesthouseen, joka oli aika täynnä muitakin reppureissaajia. Meille on tullu rutiiniks aina tarkistaa huone ennen, ku annetaan mitään passeja zekattavaks tai maksetaan. Käytiin tarkastaa huone, eikä oltu kyl tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen, joten huomautettiin puuttuvasta omasta seiffistä ja jääkaapista. Oikeastaan ne oli just ne asiat, joden takia oltiin ottamassa just tää tietty guesthouse. No ei sitte jääty siihen paikkaan, koska palvelu ja huone ja hintasuhde ei kohdannu meidän mielestä. Jatkettiin kävelemistä seuraavalle vaihtoehtoiselle guesthouselle, joka oli halvempi ja pelkistetympi. Palvelu oli paljon parempaa ja hintakin oli kivempi. 

Päätettiinkin sitte mennä Royal Palacen sijaa tänään kattomaan S21 kidutusmuseota, joka on ollu tärkee paikka historian puolesta. Tiedettiin, että kokemus tulee olemaan omaa laatuaan ja käveltiin museolle hieman varautuneena tulevaan tunnevyöryyn. Museo makso 3$ per nuppi ja oltiin sielä jokusen kolme tuntia. Hiljaa kierrettiin kaikki rakennukset ja huoneet läpi ja annettiin aikaa kokemukselle. On niin sanoinkuvailematonta yrittää ees ymmärtää tai käsittää mitään massamurhaa ja ihmisten kidutusta tai tappamista. Meitä kohtas kidutukseen noin 35 vuotta sitten käytetty koulurakennus, joka oli modattu nimenomaan vankien kuulusteluihin ja kidutukseen. Monet kasvot ja pääkallot katsoivat meitä suoraan silmiin monilta seiniltä. Esillä oli myös vankien ja muutaman eloonjääneen kertomuksia tapahtumista. Muistoksi sytytettiin suitsuke palamaan ja hiljennyttiin täysin. 

Ku käveltiin ulos museosta, niin oltiin aika omissa maailmoissamme. Nykypäivän Phnom Phen löi täysin päin naamaa. Perskutin tuktuk-kuskit!

Siem Reap

Yhdeksäskymmenesensimmäinen päivä 23.6.

Rankan päivän jälkeen uni teki terää ja hotellilta saatu aamupala paransi oloa huomattavasti. Käytiin katsastamassa uus kaupunki ja huomattiin, että dollarit piti mielessä muuttaa takas eurojen sijaan bateiks et sai jonkun kuvan et paljon mikäkin maksaa. Hieman skeptisen ekan päivän jälkeen oli aika sekasin, että bateja, rielejä, euroja ja dollareita eli mitä se ruoka nyt maksoi? Syötiin illallinen uusien ystäviemme kanssa ja taas oli yksi päivä pulkassa. Ruoka oli aikalailla saman hintasta ku Thaimaassa. Thaikuissa syötiin usein joku vähän alle 100 batia annos ja se ois vähän vajaat kolme euroo ja saman verran tääläkin maksaa monessa paikassa ruoka. Olut on sentään pikkasen halvempaa :) 

Yhdeksäskymmenestoinen päivä 24.6.

Tänään käytiin mystisillä ja puhuttelevilla temppeleillä Angkorissa. Otettiin minibussi meidän uusien kanadalaisten frendien kanssa ja saatiin hyvä diili, johon sisältyi opas ja kyyditykset hotellilta kolmeen isoimpaan kohteeseen. Näimme mahtavat temppelit ja oppaamme kertoi paljon paikkojen historiasta, joka oli huomattavasti parempi kuin se, että olisi itse mennyt sinne palloilemaan ja ollut tietämätön kaikesta mitä opas kertoi. Jokaiseen temppeliin liittyi hienoja yksityiskohtia ja tarinoita. 

Kuvia löytyy Runawayn facebookista (Runaway around the world).

Illalla oltiin taas rättiväsyneitä päivän infopläjäyksestä ja mentiin raflaan syömään kunnon safkat. Illalla sato ihan kunnolla taas vettä, kun nyt on tää sadekausi. Onneks kuitenki päivällä on yleensä aurinkoista ja puolpilvistä ja lämpöä sen joku 30 astetta.

Yhdeksäskymmeneskolmas päivä 25.6.

Vietettiin aamu ystäviemme kanssa poolilla, jonka jälkeen lähdettiin halvan majapaikan metsästykseen. Katottiin netistä pari vaihtoehtoa ja painuttiin paikan päälle katsastamaan. Guesthousien hintapyynti oli netissä dollarin tai kaks halvempi kuin paikan päällä. Normi tinkaamisella jo sovittu hinta nous, kun esimerkiks piti kuumaa vettä saada, mikä nyt on aika päivän selvää jos sellanen laite on seinässä. Jatkettiin vähän syrjäsemmälle puolelle kaupunkia ja löydettiin hyvä paikka, saatiin hinta mieleiseks ja otettiin siitä sitte pari yötä. Käytiin illalla baarikadulla syömässä ja juomassa muutamat oluet. Nähtiin myös hieno elegantti apsara-tanssiesitys, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Nyt ku on ollu muutaman päivän tässä kaupungissa ni osaa jo keskustassa kävellä muistin varassa ja viihdytään paljon paremmin ku aluks. Jotenki oli sellanen fiilis, että ekaks ärsytti kaiken maailman kaupustelijat ja tuktuk kuskit, pahat hajut ja köyhyys. Nyt sietää kaupungin "huonoja puolia" jo paremmin ja osaa naatiskellakkin. Mut kyllä nää kaupungit on aika täynnä kaikenlaista roinaa sun muuta. Maaseudulla viihtyis ehkä paremmin :) 

Yhdeksäskymmenesneljäs päivä 26.6.

Käytiin aamulla vuokraamassa fillarit dollarin per nuppi ja lähdettiin sotkemaan temppeleille. Ostettiin eväät paikallisesta marketista, eli kiskan kokosesta kaupasta. Käytiin Angkor Tombilla, jonka jälkeen mentiin aamupalalle elefanttiterassin viereiselle pikku temppelille. Kun oltiin saatu syötyä niin paikallinen mies ajoi skootterilla ohi ja kutsui meidät juomaan olutta seuraavalle temppelille. Mietittin hetki ja todettiin, että mikäs siinä, kun kiire ei ollut. Höpöteltiin miehen ja hänen veljensä kanssa tovi ja juotiin oluita pikkuhiljaa. Oltiin hitusen varuillamme, koska olihan se nyt vähän epäilyttävää, että joku tarjoo siinä kohtaa ilmasta kaljaa. Paikalle asteli temppeleiden työntekijä ja samassa mieleen hiipi, ettei vaan olisi taas joku turistikusetus ja kohta vaadittaisiin rahaa luvattomasta kaljottelusta tai jostain vastaavasta. Homma lähtikin ihan eri suuntaan, kun pelkkää kmeriä puhuva työntekijä sanoi paikallisille tyypeille, ettei turistit ja paikalliset saa juoda samassa seurueessa mahdollisten kusettajien takia. Kaveri siis tulikin pitämään huolta meistä, aika siistiä. Todettiin ettei siinä mitään, kiitettiin oluista ja jatkettiin matkaa. Nähtiin yksi isoimmista temppeleistä Preah Khan ja ihailtiin sen mahtavaa olemusta ja loputtoman pitkän tuntuisia sokkeloisia käytäviä. Illalla pyöräiltiin vielä syömään kaupungin "paremmalle" puolelle ja syötyämme vietiin pyörät takaisin ja painuttiin nukkumaan. Pyörien palautusaika oli yhdeksään mennessä ja oltiin minuuttia vaille yheksää niitä palauttamassa. 

Yhdeksäskymmenesviides päivä 27.6.

Sovittiin edellisenä iltana, että joko lähdetään temppeleille tai hoidetaan blogi ja kuvat koneelta ajan tasalle. No aamulla todettiin, että datailu vie tänään koko päivän ja mitään muuta ei tehty kuin järjesteltiin kuvia ja kirjoitettiin blogia, joka oli jäänyt hiukan vähemmälle huomiolle. Käytiin hakemassa viereisestä kauppa/ ravintola/ guesthousesta takeawayt ja muuta tarpeellista. Muuten ei poistuttu huoneesta koko päivänä. Menee niin nopeesti aika ku tuijottaa ruutua. Mut oli kiva kattoo kuvia ja tajuta, että ollanhan me oltu aika kivoissa paikoissa ja monessa maassakin jo! Kyllä kannatti lähtee matkalle ;)

Koh Chang - Siem Reap

Kahdeksaskymmeneskahdeksas päivä 20.6.

Todettiin, että loput juhannuksen rippeet tulis viettää suomalaisten kanssa ja painuttiin takas suomalaiselle hotellille. Päivä meni rennosti, pelattiin shakkia ja juotiin muutamat oluet, käytiin saunassa ja sitte alettiinki jo odottaa seuraavaa sukellusta. 

Illalla käveltiin auringonlaskua kattelemaan vielä läheiselle rannalle ja jäätiin haaveilemaan rantakeinuun. Me ollaan vietetty nyt tällä meidän matkalla pari kuukautta merellä purjehtien ja nyt sitte meille avautu myös aivan uudenlainen maailma merenpinnan alapuolelta. Näin se maailma avartuu ku matkustaa ja oppii uusia asioita.

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs päivä 21.6.

Viimeinen sukelluspäivä oli mahtava. Ei tarvinnut enää tehdä ns. taitojen harjoitustehtäviä niin paljon vaan päästiin nauttimaan sukelluksesta. Otettiin myös videota meidän sukelluksesta ja ympäröivistä kaloista sekä koralleista. Nautittiin ekan sukelluksen jälkeen taas maittava ateria ja sen jälkeen päästiin toiselle merenalaiselle retkelle, aivan ihanaa. Illalla käytiin pizzalla koko sukellusporukka. Pizzerian omistaja oli seuraavana päivänä jäämässä lomalle, eli aineksia oli vain vähän, mutta kaikki saivat mieleisensä pizzan. Omistaja kävi vielä mopolla hakemassa meille puuttuvat oluet. Saatiin varmaan elämämme parhaat pizzat! 

Sitten lähdetttiin vielä pienimuotoisille jatkoille hotellille ja siitä painuttiin aamuyöstä kolmen nurkilla nukkumaan.

Yhdeksäskymmenes päivä 22.6.

Aamulla herätys kuudelta. Kolmen tunnin unien jälkeen kamat nippuun ja minibussiin, jonka oli tarkoitus viedä meidät Kambodzaan Siem Reappiin. Alkumatka sujui hyvin ja tutustuttiin nopeasti kuuteen kanadalaiseen, jotka tulivat meidän kanssa samalla minibussilla. Melkein koko loppumatka rajalle nukuttiin. Kun päästiin rajan tienoille niin kuski tiputti meidät jonkun ravintolan eteen ja siellä meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja istutettiin eri pöytiin. Sen jälkeen ihmeteltiin, kun kaikki tuotiin suoraan nenän eteen, kaikki laput joita tarvitsi rajan ylitykseen ja Kambodzan viisumiin. Oltiin niin untuvikkoja vielä rajan ylityksen suhteen ettei tajuttu, että meitä viedään kuin pässiä narussa. Hinta oli noin kaksinkertainen ja kaverit veti välistä sen toisen osan siitä massista, no ei siinä mitään. Yritettiin saada viisumia sen oikeella hinnalla, mutta turhaan. 

Pieni taxikyyti etiäpäin ja kaverit pysäytti meidät siihen ATM:n eteen ja kertoi, että kuinka paska maa Kambodza on. Siellä on hinnat dollareissa ja rieleissä ja aina pitää koittaa saada hinnat rieleissä, että pääsee halvemmalla. Pysähdyksen syy oli, että nyt kannattaa nostaa viimeisen kerran rahaa, kun sitä vielä saa halvalla nostettua. Syyksi selitettiin, että nostomaksu on huomattavasti korkeampi Kambodzan päädyssä. No ei kai siinä, nostettiin vähän rahaa ja jatkettiin matkaa. Matkalla nähtiin paikka, missä sen viisumin olisi saanut puolet halvemmalla ja luotto näihin kavereihin senkun kasvoi. 

Kun oltiin kävelty rajan yli hypättiin bussiin, joka heitti meidät "turisti/ bussiasemalle" jossa oli kuullemma viimeinen rahanvaihtopiste missä vois vaihtaa bateista rieleihin, joten rahat vaihtoon ja nopeasti, koska uusi bussilaumallinen turisteja olisi tulossa. Ihme ja kumma ketään muita ei kuitenkaan tullut. Hetken mietittyämme uusien kanadalaisten ystäviemme kanssa todettiin, että kurssi oli kyllä niin susipaska ettei tässä ollut mitään järkeä ja bussikyytiä kuulema jouduttiin odottamaan vielä kaksi tuntia. Atte päätti ettei tälläistä ****** rupea siedättämään ja kävi vaihtamassa rahat takaisin ja sai onneksi vaihdettua samalla kurssilla eli kaikki omat takaisin. 

Kanadalaiset seurasivat perässä ja juuri kun kaikki olivat vaihtamassa rahaa niin paikalle asteli tyyppi, joka oli koko ajan koittanut saada meitä omaan taxiinsa pienellä lisäkorvauksella. Kaveri kertoi, että meidän bussi lähtee nyt. Ihan kuin tyhjästä. Aikaa oli vartti sitten ollut vielä kaksi tuntia ja nyt ei edes minuuttia. Vaihdettiin rahat ja todettiin, että kusetuksen makua on sen verran ilmassa, ettei ukkeliin ole luottoa.

No hetken päästä kävi kuitenkin selväksi, että äijällä oli kuitenkin valtuudet lähettää meidän bussi menemään ilman meitä. Sen jälkeen olisi pitänyt maksaa satanen mieheen, että päästään minibussilla hotellille. Lyöttäydyttiin yhteen Kanadalaisten kanssa ja todettiin, että mielummin kävellään takas rajalle, kun maksetaan ukolle yhtään mitään. Oltiin saatu ennen rajaa ns. liput, joilla piti päästä loppumatka. Ukko näki meidän lähtevän, juoksi perään ja alensi hintojaan. No ehdotettiin, että maksetaan alennettu hinta, muttei anneta lippuja vaan pidetään ne matkamuistoina. Äijä perui puheensa, ettei tarvitse lippuja. Todettiin sama mitä jo muutaman kerran aikaisemmin, kiitos mutta ei kiitos ja lähdettiin kävelemään. Päästiin kävelee kaks askelta, kun ukko huusi okei saatte kyydin niitä lippuja vastaan. Pysähdyttiin, katottiin äijää hetki ja otettiin vielä muutama askel. Äijä huus et oikeesti päästään ilmaseks, kunhan se saa ne liput takas. Varmaan oli aika tärkeet liput sit kuitenkin. No päätettiin lähtee sen äijän minibussilla, muttei suostuttu antamaan lippuja ku vasta hotellin pihalla. Päästiin hotellille, jonka Kanadalaiset ystävämme oli varannu netistä ja päätettiin, että voidaan ihan hyvin mennä samaan hotelliin vaikka se olikin aika hintava. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin huoneen hinta tippumaan puoleen alkuperäisestä pyynnistä eli samaan, kuin ystävämme olivat sen netistä varanneet. Käytiin heittämässä kamat uuteen kämppään ja lähettiin syömään. Löydettiin hyvä mesta ja saatiin rahaakin vaihdettua huomattavasti paremmalla kurssilla.

Sellanen oli meidän rajan ylitys Thaimaasta Kambodzaan, ei mitään hauskaa hommaa. Mut onneks päästiin perille. Päällimmäiseks mielikuvaks päivästä jäi vaan ihan älyttömältä tuntuva petkutus.

Koh Chang

Kahdeksaskymmenesviides päivä 17.6.

Lähdettiin aamulla taxilla sukelluskoululle ja katsottiin koko aamupäivä videoita, sitte syötiin ja käytiin läpi kertaustehtäviä ja sen jälkeen siirryttiin harjottelemaan uima-altaalle. Altaalla harjoiteltiin perus juttuja kuten kamojen tarkastusta ja kokoamista. Ekaa kertaa puettiin kamat päälle ja mentiin pinnan alle, siellä treenattiin maskin täyttymistä ja pois ottamista veden alla, regulaattorin pois ottamista ja etsintää, varailman käyttöä ja tasapainotusliivin käyttöä jne. 

Kun päivän harjoitukset oli ohi päästiin taas saunomaan, mikä oli aivan yhtä ihanaa kuin ensimmäisellä kerralla. Siitä lähdettiin takaisin bungalowille ja käytiin hotellin näköalaravintolassa syömässä. Mereltä tuuli ja satoi niin kovaa, että juoduttiin vaihtamaan pöytää ainakin neljä kertaa. Ruoka oli tosi hyvää ja nukkumatti tuli aika äkkiä ku päästiin kämpille, koska päivä oli ollut niin rankka.

Kahdeksaskymmeneskuudes päivä 18.6.

Aamulla oli aikainen lähtö ensimmäiselle sukellukselle. Venematkalla merelle oli aika tuulista ja Suvi voi jo melkein pahoin aaltojen keinutuksesta. Kamat nippuun ja sitte hypättiin veteen. Aallokossa oli vaikea uida snorkkelilla, joten regu suuhun ja naama veteen. Uimme veneen viertä poijun luokse ja poijun köyttä pitkin menisimme alas. Kun päästiin pinnan alle uimaan niin kaikki oli helpompaa eikä aallokko vaikeuttanu enää uimista. Paineen tasaukset onnistuivat ja kaikki harjoitteet pohjassa menivät hyvin, eikä merivesi sattunu silmiin yhtään niin paljon ku allaspäivän kloorattu vesi. Noustiin pintaan ja tehtiin lisää harjoitteita ja kaikki kellumis jne. harjoitukset veivät yllättävän paljon ilmaa vaik ei käyty kuin 8 metrissä sukeltamassa. Sitten oli luonas, joka oli mielettömän hyvää safkaa jostain tosi pienestä ravintolasta. Ruokailun aikana alko vesisade, joka viilensi ilmaa niin paljon ettei yhtään haitannut hypätä takaisin noin 30 asteiseen veteen. Vedessä oli siis lämpimämpi kuin kannella. Sukellettiin rauhallisesti pohjaan ja siellä tehtiin muutamat harjoitteet, jonka jälkeen päästiin sukeltamaan ympäri koralliriuttaa. Noustiin pintaan vähän ennen pullojen tyhjenemistä. Lähdettiin takaisin satamaa kohti ja matka suju hyvin, vaikka tuuli ja sade haittas vähän matkan tekoa. Päästiin hotlalle ja käytiin syömässä meren antimia ensimmäisen sukelluspäivän kunniaksi. Oli tosi avartavaa sukeltaa ensimmäistä kertaa meressä ja yllätyttiin kyllä kummatkin tosi paljon siitä, et miten hienoo se oikeesti on. Sukellettiin vielä kaikenlisäks luonnonpuiston saarien välissä, jossa oli kivoja koralleja ja kaloja. Nähtiin siipisimppukin heti ekalla sukelluskerralla!

Kahdeksaskymmenesseitsemäs päivä 19.6.

Luettiin bungalowilla sukelluskirjat loppuun ja nautittiin elämästä riippukeinussa. Illalla sukellusopettaja tuli läheiseen ravintolaan, jossa käytiin kaikki loput kertaustehtävät läpi ja pidettiin loppukoe. Kummatkin suoriutui erinomaisen hyvin ja oltiin viimeistä sukellusta vaille valmiit sukeltajat. Meidän mielestä Padin Open Water Diver kurssin kirja ja teoriaosa oli aika helppoa kamaa omaksuttavaksi. Kirja oli kirjotettu tosi selkeeks ja vaikka oliki uutta asiaa niin se oli helposti ja pedagogisesti koottu pläjäys, jota oli ihan kiva lukea. Jos oli lukenu kirjan niin loppukoe oli ihan fine.
Oli niin myöhä kun päästiin kämpille, ettei enää jaksanut kuin nautiskella yhden oluen ja painua sitte nukkumaan... Vähän erilainen juhannus meillä..

Koh Chang

Kahdeksaskymmenes päivä 12.6.

Lähdettiin kävelemään vesiputoukselle ja ku päästiin sinne se oli jo ihan täynnä paikallisia lomalaisia. Luonnonpuistoon maksoi 200bht per nuppi turistilta ja paikallisille 60bht, ryöstö hinnasta yli päästyämme ostimme liput ja kävimme katsomassa vesiputousta. Putous oli näkemisen arvoinen vaikkakin aika pieni (saaren suurin), siellä pääsi uimaan ja katselemaan kuinka kalat yrittivät nousta ylemmäs vesiputouksen tekemään isoon altaaseen. Nuoret paikalliset uivat altaassa farkut jalassa. Atte hyppäs veteen ja ui hetken ja kun oli nuosemassa meinasi tulla kiire, kun pienet kalat tuli näykkimään joka puolelta. Ilmeisesti ne oli samoja kaloja joita "kalahieronta" paikoissa käytetään. Päivän päätteeksi käytiin rannalla, kun lähdettiin takaisin hotellille päätettiin käydä piipahtamassa matkan varrella olevassa sukelluskoulussa. Käytiin kyselemässä hintoja ja onko suomenkielistä opetusta saatavilla ja iloksemme yhdellä puhelin soitolla selvisi, että sukellusopettaja asui samassa hotellissa kanssamme ja sovimme treffit. Tarkoitus oli harkita sukelluskurssia jossain vaiheessa matkaa ja halusimme vain keskustella sukeltamisesta ammattilaisen kanssa. Saimme Padin kirjan lainaan, että voimme selata sitä läpi ja fundeerata.

Kahdeksaskymmenesensimmäinen - Kahdeksaskymmenestoinen päivä 13.6.- 14.6.

Hengailtiin hotlan altaalla ja pelattiin biljardia. Keskusteltiin sukeltamisesta, luettiin padin kirjaa ja otettiin vaan rennosti. Illalla päästiin saunaan ja vaikka ulkona oli lähemmäs kolmekymmentä astetta lämmintä niin sauna teki todella hyvää. Seuraavana päivänä sama kaava eli poolille ja käytiin resortilla syömässä. Hotellin väki lähti pelaamaan rantapalloa ja Atte lähti messiin, vaikka Suvi oli vielä vähän kipeä. Oli mahtavaa pelata pitkästä aikaa. Pelin jälkeen päästiin vielä saunaan. Ihanaa! Saatiin sukellus opettajalta vielä toinen kirja ja sovittiin, että jos Suvi paranee niin sukeltamaan lähdetään.

Kahdeksaskymmeneskolmas päivä 15.6.

Lähdettiin hotellilta ja Suvi voi jo paremmin, joten päätettiin kävellä seuraavaan paikkaan. Matkaa kertyi seitsemän kilometriä ennen kuin seuraava meidän hintatason bungalowi löytyi, ei mikään ihmeellinen, mutta ihan rannassa. Moneen kertaan matkalla meille kerrottiin ettei niin halvalla löydy majoitusta koko saarelta, vaikka samalla hinnalla oltiin monta kertaa jo majoituttu. Laittoi hymyilyttämää. Majoitus oli sen verran simppeli ettei siellä oltu kuin yksi yö. Illalla oltiin innoissamme lähellä olevasta isosta marketista ja mietittiin mitä kaikkea sieltä saisikaan. Pelkkien kioskien jälkeen valikoima olisi varmaan mahtava. Päästiin kauppaan ja oltiin erittäin pettyneitä, koska sieltä ei saanut juuri mitään. Leipää ei löytynyt ja koko valikoima oli tosi suppea. 

Kahdeksaskymmenesneljäs päivä 16.6.

Lähdettiin taas matkaan ja löydettiin mahtava mesta White Sand Beachin alkupäästä. Saatiin varmaan koko mestan paras bungalowi pilkkahintaan. Siellä oli riippukeinu ja viritettiin toinen siihen viereen, luettiin sukelluskirjoja ja käytiin illan tuntumassa syömässä rannalla (ruoka oli ensimmäistä kertaa välttävää). Illalla alkoi jännittää eka allasharjoituspäivä, joka olisi huomenna. 

Koh Chang

Seitsemäskymmeneskolmas - seitsemäskymmeneskuudes päivä 5.6.- 8.6.

Meinattiin olla vielä toinenki yö samassa paikassa, mutta iltapäivällä Suville nous kuume, niin päätettiin sit vaihtaa mestaa. Ois ihan hyvä varmaan päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan. Atte lähti herrasmiehenä ettimään läheisestä kylästä majotuspaikkaa ja löyskin sitte maailman parhaimman mestan. Roudattiin kaikki kamat uuteen paikkaan ja Suvin olo oli niin helpottunu et silmät kostu onnesta. Siinä me sitte juotiin iltateetä aivan ihanan hotellin ravintolassa katsellen auringon laskua. Koko hotelli ja sen ravintola oli rakennettu veden päälle. Syötiin vielä romanttisesti illalliset raflan supermakeilla pöydillä, joista näky läpi suoraan mereen. Aamulla käytiin hakemassa vohveleita ja mini banaaneja aamupalaksi. Aika kului loikoillessa luksushotellissamme niin nopeasti ja huomaamatta, että kolme päivää kului tekemättä oikeastaan mitään. Otettiin hotellista vielä neljäs yö lisää ja lähdettiin seuraavana päivänä kohti uutta rantaa ja uutta bungalowia. Taxi vei meidät suoraan hotelliin josta saatiin hyvää palvelua ja kiva bungalowi. Siitä lähdettiin katsomaan läheista rantaa (Kai Bae), ranta oli isoin tähän asti näkemistämme ja aika kului aurinkoa ottaessa. 

Seitsemäskymmenesseitsemäs - Seitsemäskymmeneskahdeksas päivä 9.6.- 10.6.

Bungalowin hinta oli aika suolainen mutta päätettiin jäädä pariksi yöksi, koska oltiin nähty rannalla kajakkeja ja meinattiin lähteä niillä läheiselle saarelle. Aamulla ostettiin vähän hedelmiä ja siitä lähdettiin sitten rantsuun aurinkoa palvomaan. Oltiin hetki keretty olla rannalla, kun huomattiin että pari ihmistä seisoi pitkällä meressä rannan ja saaren välissä. Lähdettiin tiedustelemaan rantakiskalta että onko saarelle mahdollista kävellä ja kuulema oli laskuveden aikaan. Pyydettiin muovipussi johon reppu mahtui ja lähdettiin talsimaan kohti saarta. Veden korkeus vaihteli hieman ja oli vyötärön korkeudessa kun päästiin puoleen väliin, mutta vähän puolenvälin jälkeen alkoi pohja muuttua ja siellä alkoi olla korallin palasia ja kiviä jne. Todettiin ettei loppu matkassa ole järkeä ja käännyttiin takaisin. Illalla huomattiin, ettei oltu muistettu laittaa aurinkorasvaa ollenkaan ja palaneelle iholle leviteltiin bepantheenia.

Seuraava päivä paranneltiin auringon polttamaa ihoa ja päätettiin jättää kajakointi väliin. Käytiin kävelemässä ranta päästä päähän ja pikku lenkki kaupungilla. Todettiin myös, että nyt on aika lähteä jatkamaan matkaa.

Seitsemäskymmenesyhdeksäs päivä 11.6.

Lähdettiin aamulla kävellen kohti Sofia Gardenia (suomalaista resorttia), matka oli yllättävän nopeasti ohi ja saatiin huone hyvään hintaan. Käveltiin kylällä ja löydettiin huippu ruokala, josta sai ruuan ja ison oluen halvalla (89batia joka on hyvä diili, koska iso olut maksaa kaupassa 50batia ruualle ei siis jäänyt juurikaan hintaa). Resortilla nähtiin muutama suomalainen ja saatiin hyvät neuvot läheisen vesiputouksen suhteen. Huomenna mennään sitte sinne!

Pattaya - Koh Chang

Kuudeskymmeneskahdeksas- seitsemäskymmenesensimmäinen päivä 31.5.-3.6.

Aamulla oli aikainen herätys ja hypättiin kamojen kanssa minivaniin, jossa istuttiin joku kuusi tuntia parilla pysähdyksellä. Mentiin autolautalla Koh Changin saarelle ja minivanilla suoraan Jungle Gardenin pihan eteen. Ehkä maailman parhain diili, kun ei tarvinnu yhtään miettiä et millä pääsee ja miten ja paljon maksaa. Otettiin suoraan kolme yötä kivassa bungalowissa. 

Käytiin kävelemässä läheisillä rannoilla ja tutustuttiin pikku kylään. Joka päivä syötiin ulkona paikallista ruokaa, joka on kyllä ihan hyvää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Suvi sai esimerkiks yhen ruoka-annoksen, joka maistu ihan sille mille China Town tuoksuu. Pakkohan se oli syödä, mut aikalailla oli kyllä tekemistä. 

Joka päivä sato illalla tai aamulla, mut se ei kyl haitannu tippaakaan meidän menoa. Tässä lähellä olevat rannat ei ollu mitään uitavia, koska vesi oli aika likasta. Yks päivä vietettiin kokonaisuudessaan rannalla riippumatossa köllien :) On tää elämä ihanaa, kun on joku jonka kanssa tän kaiken voi jakaa. Nautitaan niin paljon yhdessäolosta, että tuntuu pahalta kuunnella naapurimökissä tapahtuvaa pariskunnan riitelyä joka päivä. Aamullakin herättiin siihen, että ne tappeli kovaan ääneen.

Seitsämäskymmenestoinen päivä 4.6.

Noniin, oli kivat kolme yötä mukavassa bungalowissa kivassa paikassa, mutta nyt vaihdetaan maisemaa. Otettiin taxi ja mentiin saaren kuuluisan kalastajakylän lähettyville. Oltiin varattu ennakkoon bungalowi yhdestä paikasta, joka ei osottautunu ollenkaan meijän mestaks. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että meille tarkotetussa bungalowissa oli 50cm lisko.. 

Jatkettiin sitten matkaa ja toivoteltiin hyvät päivänjatkot. Ei tarvinnu kävellä kauaakaan, ku tien vieressä oli se meille tarkotettu mesta. Se paikka suorastaan veti meidät puoleensa ja oltiin ihan fiiliksissä. Hippimesta, joka oli somistettu Bob Marleyn kuvin, Jamaikan värein, riippukeinuin ja hinta 150B eli 4€. Oltiin siinä yks mielenkiintoinen yö ja vaikka paikka ei loppujenlopuks mikään ihmeellinen ollukkaan, niin siitä jäi ihan superkiva fiilis! Ihmiset oli rentoja ja kivoja ja oli paljon kaikkia matkaoppaita luettavana. 

Kaikista parasta oli kuitenkin se bungalowin parvekkeen näköala. Meren lahti, saaret kaukaisuudessa, viidakko vieressä ja ihana yksityisyys. Meillä ei ollu lämmintä vettä suihkussa, käsienpesuallasta, kunnon sänkyä tai ötököiltä suojattua paikkaa, mutta se oli kaikki sen arvosta. Vietettiin yö parvekkeella riippumatossa katsellen täyskuuta ja auringon nousua. Kumpikaan ei nukkunu kunnolla, koska oli niin hitsin kuuma kokoajan. Oltiin ihan litimärkiä hiestä, ku oltiin siinä hyttysverkon alla riippumatossa ja tuulen henkäystäkään ei tuullut. Me seurattiin suoraan meijän yläpuolella katossa tapahtuvaa gekkojen pariutumisriittiä ja paikalle saapui myös oikeesti suuri gekko. Oli meillä hauskaa siinä katella ku ne vietti yöelämää.