Koh Chang - Siem Reap

Kahdeksaskymmeneskahdeksas päivä 20.6.

Todettiin, että loput juhannuksen rippeet tulis viettää suomalaisten kanssa ja painuttiin takas suomalaiselle hotellille. Päivä meni rennosti, pelattiin shakkia ja juotiin muutamat oluet, käytiin saunassa ja sitte alettiinki jo odottaa seuraavaa sukellusta. 

Illalla käveltiin auringonlaskua kattelemaan vielä läheiselle rannalle ja jäätiin haaveilemaan rantakeinuun. Me ollaan vietetty nyt tällä meidän matkalla pari kuukautta merellä purjehtien ja nyt sitte meille avautu myös aivan uudenlainen maailma merenpinnan alapuolelta. Näin se maailma avartuu ku matkustaa ja oppii uusia asioita.

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs päivä 21.6.

Viimeinen sukelluspäivä oli mahtava. Ei tarvinnut enää tehdä ns. taitojen harjoitustehtäviä niin paljon vaan päästiin nauttimaan sukelluksesta. Otettiin myös videota meidän sukelluksesta ja ympäröivistä kaloista sekä koralleista. Nautittiin ekan sukelluksen jälkeen taas maittava ateria ja sen jälkeen päästiin toiselle merenalaiselle retkelle, aivan ihanaa. Illalla käytiin pizzalla koko sukellusporukka. Pizzerian omistaja oli seuraavana päivänä jäämässä lomalle, eli aineksia oli vain vähän, mutta kaikki saivat mieleisensä pizzan. Omistaja kävi vielä mopolla hakemassa meille puuttuvat oluet. Saatiin varmaan elämämme parhaat pizzat! 

Sitten lähdetttiin vielä pienimuotoisille jatkoille hotellille ja siitä painuttiin aamuyöstä kolmen nurkilla nukkumaan.

Yhdeksäskymmenes päivä 22.6.

Aamulla herätys kuudelta. Kolmen tunnin unien jälkeen kamat nippuun ja minibussiin, jonka oli tarkoitus viedä meidät Kambodzaan Siem Reappiin. Alkumatka sujui hyvin ja tutustuttiin nopeasti kuuteen kanadalaiseen, jotka tulivat meidän kanssa samalla minibussilla. Melkein koko loppumatka rajalle nukuttiin. Kun päästiin rajan tienoille niin kuski tiputti meidät jonkun ravintolan eteen ja siellä meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja istutettiin eri pöytiin. Sen jälkeen ihmeteltiin, kun kaikki tuotiin suoraan nenän eteen, kaikki laput joita tarvitsi rajan ylitykseen ja Kambodzan viisumiin. Oltiin niin untuvikkoja vielä rajan ylityksen suhteen ettei tajuttu, että meitä viedään kuin pässiä narussa. Hinta oli noin kaksinkertainen ja kaverit veti välistä sen toisen osan siitä massista, no ei siinä mitään. Yritettiin saada viisumia sen oikeella hinnalla, mutta turhaan. 

Pieni taxikyyti etiäpäin ja kaverit pysäytti meidät siihen ATM:n eteen ja kertoi, että kuinka paska maa Kambodza on. Siellä on hinnat dollareissa ja rieleissä ja aina pitää koittaa saada hinnat rieleissä, että pääsee halvemmalla. Pysähdyksen syy oli, että nyt kannattaa nostaa viimeisen kerran rahaa, kun sitä vielä saa halvalla nostettua. Syyksi selitettiin, että nostomaksu on huomattavasti korkeampi Kambodzan päädyssä. No ei kai siinä, nostettiin vähän rahaa ja jatkettiin matkaa. Matkalla nähtiin paikka, missä sen viisumin olisi saanut puolet halvemmalla ja luotto näihin kavereihin senkun kasvoi. 

Kun oltiin kävelty rajan yli hypättiin bussiin, joka heitti meidät "turisti/ bussiasemalle" jossa oli kuullemma viimeinen rahanvaihtopiste missä vois vaihtaa bateista rieleihin, joten rahat vaihtoon ja nopeasti, koska uusi bussilaumallinen turisteja olisi tulossa. Ihme ja kumma ketään muita ei kuitenkaan tullut. Hetken mietittyämme uusien kanadalaisten ystäviemme kanssa todettiin, että kurssi oli kyllä niin susipaska ettei tässä ollut mitään järkeä ja bussikyytiä kuulema jouduttiin odottamaan vielä kaksi tuntia. Atte päätti ettei tälläistä ****** rupea siedättämään ja kävi vaihtamassa rahat takaisin ja sai onneksi vaihdettua samalla kurssilla eli kaikki omat takaisin. 

Kanadalaiset seurasivat perässä ja juuri kun kaikki olivat vaihtamassa rahaa niin paikalle asteli tyyppi, joka oli koko ajan koittanut saada meitä omaan taxiinsa pienellä lisäkorvauksella. Kaveri kertoi, että meidän bussi lähtee nyt. Ihan kuin tyhjästä. Aikaa oli vartti sitten ollut vielä kaksi tuntia ja nyt ei edes minuuttia. Vaihdettiin rahat ja todettiin, että kusetuksen makua on sen verran ilmassa, ettei ukkeliin ole luottoa.

No hetken päästä kävi kuitenkin selväksi, että äijällä oli kuitenkin valtuudet lähettää meidän bussi menemään ilman meitä. Sen jälkeen olisi pitänyt maksaa satanen mieheen, että päästään minibussilla hotellille. Lyöttäydyttiin yhteen Kanadalaisten kanssa ja todettiin, että mielummin kävellään takas rajalle, kun maksetaan ukolle yhtään mitään. Oltiin saatu ennen rajaa ns. liput, joilla piti päästä loppumatka. Ukko näki meidän lähtevän, juoksi perään ja alensi hintojaan. No ehdotettiin, että maksetaan alennettu hinta, muttei anneta lippuja vaan pidetään ne matkamuistoina. Äijä perui puheensa, ettei tarvitse lippuja. Todettiin sama mitä jo muutaman kerran aikaisemmin, kiitos mutta ei kiitos ja lähdettiin kävelemään. Päästiin kävelee kaks askelta, kun ukko huusi okei saatte kyydin niitä lippuja vastaan. Pysähdyttiin, katottiin äijää hetki ja otettiin vielä muutama askel. Äijä huus et oikeesti päästään ilmaseks, kunhan se saa ne liput takas. Varmaan oli aika tärkeet liput sit kuitenkin. No päätettiin lähtee sen äijän minibussilla, muttei suostuttu antamaan lippuja ku vasta hotellin pihalla. Päästiin hotellille, jonka Kanadalaiset ystävämme oli varannu netistä ja päätettiin, että voidaan ihan hyvin mennä samaan hotelliin vaikka se olikin aika hintava. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin huoneen hinta tippumaan puoleen alkuperäisestä pyynnistä eli samaan, kuin ystävämme olivat sen netistä varanneet. Käytiin heittämässä kamat uuteen kämppään ja lähettiin syömään. Löydettiin hyvä mesta ja saatiin rahaakin vaihdettua huomattavasti paremmalla kurssilla.

Sellanen oli meidän rajan ylitys Thaimaasta Kambodzaan, ei mitään hauskaa hommaa. Mut onneks päästiin perille. Päällimmäiseks mielikuvaks päivästä jäi vaan ihan älyttömältä tuntuva petkutus.