Viana do Castello - Muxia

Kolmaskymmenesyhdes päivä 

Aamusta lähdettiin kahdeksalta kohti tankkauspaikkaa ja sitten merelle. Meillä on saalingeissa kaks lippua, joista toinen on miehistölippu eli Suomen lippu ja toinen on kohteliaisuuslippu eli sen maan lippu jossa ollaan. Nyt lähdettiin Portugalista kohti Espanjaa, joten vaihdetaan Espanjan lippu mastoon. Saattiin ihan mukavasti tuulta purjeisiin ja väisteltiin taas rannikon tuntumassa pyydyksiä. Tuuli yltyi yötä kohden, aallot kasvoivat yhä isommiksi ja alkoi sataa vettä. Yö oli myrskyisä ja aallot keinutti venettä niin, että tavarat lentelivät. Satoi ja tuuli, joten kaikki oli märkää ja kylmää. Tällaista tää on välillä. 

Kolmaskymmeneskahdes päivä

Aamulla saavuttiin Muxian satamaan. Suvilla oli pilkkihaalari päällä, joka oli ihan märkä ja kengätkin oli jo ihan litsläts. Rantauduttiin tyyneen lahteen, jossa sijaitsi söpö pieni kylä. Niemen päässä kohoaa kukkula, jonka huipulle päättyy Santiago de Compostellan pyhiinvaellusreitti. Niemen tyrskyisillä rannoilla on myös majakka, kirkko ja kukkulan juurella suuri kivinen patsas. 

Sää oli koko päivän sateinen ja sumuinen. Käytiin suihkussa, jossa riitti lämmintä vettä hädin tuskin viideksi minuutiksi. Onneks saatiin veneeseen lämmitys päälle, niin paikat alkoi kuivua pikkuhiljaa. 

Kolmaskymmeneskolmas päivä

Käytiin läheisen niemen kukkulalla kävelyllä, näköala oli kaunis ja merta näkyi melkein joka puolella. Kaupungilla kaikki talot olivat vähän erilaisia ja erivärisiä, aika ihanan oloinen kylä tämä Muxia. Kadut kiemurtelivat ilmeisesti tuulen suojaksi. Syötiin oikein kunnolla, ruuaksi Suvi oli kokannut kanaa, kermaperunoita ja jälkiruuaksi saimme suklaakakun. Ilta kului siedettävää netti yhteyttä hakien, jonka tuloksettomuuteen turhautuneena olisi tehnyt mieli heittää kaikki elektroniset vehkeet mereen.

Porto - Viena do Castello

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä

Tänään lähdettiin aamulla Porton satamasta aamu kymmenen aikoihin ja suunnattiin kohti Viena do Castelloa. Perille päästiin viiden aikoihin. Oli kylmin päivä purjehtimassa mitä on ollut. Ei enää riittänyt toppi tai pitkähihainen paita vaan oli pakko laittaa pipo, kaulahuivi ja takki päälle. Huomaa, että ollaan menossa kohti pohjoista! 

Viikon satamassa olon jälkeen olikin vähän erilainen purjehduspäivä. Suvi oli merisairaana yli puolet matkasta ja koitti pärjätä keulahytissä. Parhaiten merisairaana pärjää jos saa nukutuksi koska silloin ei paha olo tunnu, mutta heti kun on valveilla olo on hirveä. Onneksi muut purjehtivat meidät turvallisesti rantaan ja Suvinkin olo koheni. 

Ilta meni syödessä, turistessa ja korttia pelaten. Huomenna meinataan lähteä kohti seuraavaa legiä, mutta nyt untenmaille. Ei edes jaksettu lähteä kaupunkia katselemaan, mutta toivottavasti aamulla ehditään vielä ennen lähtöä. 

Kolmaskymmenes päivä

Tämä on perus maissaolevan väsyneen merimiehen päivä. Aamulla meinattiin lähteä, mutta tuuminnan jälkeen päätettiinkin jäädää tänne satamaan täksi päiväksi. Kaikki on vähän puusta pudonneen oloisia eli ehkä vain väsyneitä. Yritetään selvittää mistä saatais dieseliä tankattua ja kaupassa pitäis käydä ja ehkä venettäkin vähän siivota. Lähdettiin sitten kaupungille ja kauppakin löytyi muitta mutkitta. Kaupunki näytti aika kivalle, kaduilla oli siistiä ja ihmiset vaikutti mukaville. Täälä Portugalissa on kyllä ihanaa, kun autot antaa suojatiellä aina tilaa jalankulkijalle. 

Kaupungin ylle kohoaa kaunis kukkula, jonka korkeuksiin on rakennettu iso kirkko ja jokin muu hieno rakennus. Halusimme lähteä katsomaan kaunista maisemaa kirkolta, jonne johti noin 500 portaan polku. Teki hyvää vähän liikkua ja ilta-aurinko loi kauniin tunnelman merimaisemaan. Kirkko oli jo kiinni, mutta maisema oli silti kiipeämisen arvoinen. 

Oltiin laitettu pyykkikone päälle satamassa, ku lähdettiin kävelylle ja pyykit oli valmiita, kun saavuttiin takas satamaan. Laitettiin ihanat puhtaat pyykit kuivausrumpuun 60 min ohjelmalle ja läksimme suihkuun. Naisten suihkuista ei tullu yhtään kuumaa vettä, mutta miesten puolen suihkuista tuli, joten ei muuta kun molemmat vaan miesten puolelle suihkuun. Ei oo ensimmäinen satama, missä naisten puolen suihkuista ei tuu lämmintä vettä kunnolla, mutta miesten puolelta tulee. Sitte suihkun jälkeen mentiin kattomaan pyykkejä jos ne ois kuivat. No ei ollu. Kello oli jo puol kakstoista ja pyykit pitäis saada kuiviksi, koska aamulla lähetään jo aikaisin taas merelle. No, me päätettiin sitte jakaa pyykit puoliksi kahteen kuivuriin ja laitettiin ne yötä vasten pyörimään. Onneks ne oli sitte aamulla kuivia ja päästiin pukemaan ihanat lämpöisen kuivat ja puhtaat vaatteet päälle. Luksusta!

Porto

Kahdeskymmeneskuudes päivä 

Vuokrattiin auto, jotta päästäis katselemaan Portoa ja hakemaan Tuula lentokentältä. Ajettiin Porton keskustassa ensin ympäri ämpäri ja lopulta löysimme sopivan parkkiksen keskeltä keskusta-aluetta. Parkkiksella meitä odotti suhteellisen erikoisen näköinen kaveri, joka näytti meille paikan. Puhuttuamme englantia tälle vain portugalia puhuvalle ukkelille saimme selville ettei parkkimittariin tarvitse laittaa rahaa, mutta hän veloittaa tästä pari euroa, syy tähän ei meille selvinnyt. Lähdimme kävelemään kaupungille. Saimme aika vanhanaikaisen ja rähjäisen kuvan tästä portviinin synnyin kodista. Vanhimpia taloja oli simppelisti muurattu umpeen keskellä ydinkeskustaa ja autiotalot ostoskatujen yläpuolella ammottivat tyhjyyttään. Pitkän kävelyreissun jälkeen oltiin nähty myös kauniita rakennuksia ja mahtavia kirkkoja. Pääsimme myös jonkun sortin jumalanpalvelukseen osallisiksi, kun astuimme kirkon ovesta sisään kesken virren laulun, sen jälkeen hieman epäselväksi jääneen saarnan loputtua poistuimme vähin äänin. Ilta alkoi hämärtyä joten päätimme lähteä autolle, joka onneksi löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Sitten ajeltiin todella eksoottista reittiä takaisin päin. Oltiin jossain vaiheessa niin hukassa, että piti lähteä katsomaan karttaa tien vierellä olevasta kartasta. Kartta tietenkin oli puskan keskellä ja pienen rämpimisen jälkeen siitä sai kuvan ja todettua, että mihin suuntaan pitäisi lähteä. Päästiin autolla takaisin oikealle tielle. Atte tunsi, että joku kutsumaton vieras taisi hypätä mukaan sieltä puskasta. Onneksi Atte sai siitä housujen läpi otteen ja perille päästyämme saatiin selville, että kannatti pitää kiinni siitä epämääräisestä pallurasta, joka paljastui punkiksi. Siitä eroon päästyämme mentiin äkkiä suihkuun ja kaikki vaatteet tsiigattiin erittäin tarkkaan pienimuotoisessa punkki fobiassa. Nukkumaan meno oli pienissä plasebo kutinoissa todella kivaa.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä

Käytiin autolla kaupassa ja portviinimuseossa. Museo oli näkemisen arvoinen, mutta valitettavan pieni. Lähdimme museosta suoraan lentokentälle matka sujui tällä kertaa ilman ylimääräisiä mutkia. Kentältä Tuula kyytiin ja maisema reittiä takaisin potskille. Juotiin skumppaa ja juhlistettiin uutta miehistön jäsentä. 

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä 

Tänään juotiin ja syötiin hyvin. Otettiin rennosti ja pelattiin korttia, kun odotellaan seuraavan päivän tuulia.  Valmistaudutaan huomiseen lähtöön. Tarkoituksenamme on lähteä aamulla yhdeksän aikoihin laiturista ja suunnata kohti pohjoista Viena do Castelloa, joka on meidän reitillä viimeinen Portugalin satama. Meillä alkaa olemaan pienimuotoinen 'satamakuolema' täälä laiturissa kiinni ollessa. Alkaa hajottaa :) Ollaan oltu melkein viikko putkeen täälä tylsässä satamassa ;)

Figueira da Foz - Porto

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Figueira da Fozista yöpurjehdus kohti Portoa. Lähdettiin päivällä satamasta kello kolmelta ja oli +25 astetta lämmintä. Meillä oli mukava iltapäivä purjehtia ja illan tullessa saatiin ukkosen jyrinää kaveriksi. Yön pimetessä ukkonen lähestyi pikkuhiljaa ja tuuli voimistui. Kun salamat alkoivat lyödä yhä lähempänä otimme purjeet alas, sillä ukkostuulet voivat olla kovia ja tuuli saattaa muuttua yllättäen. Alkoi sataa rankasti ja ukkonen oli aivan päällämme. Siirryimme kannelta sisätiloihin jatkamaan märkää vahtivuoroamme. Aamuun asti kuulimme ukkosen jyrinää, sillä se kulki samaan suuntaan kuin mekin. Yöpurjehdus meni hyvin, mutta yö oli todella kylmä ja kostea.

Kahdeskymmenestoinen päivä 

Saavuttiin Porton Marina Porto Atlantico-satamaan aamu yhdeksältä. Syötiin aamiainen ja painuttiin samantien untenmaille. Suomalainen kaverimme Cascaista oli myös saapunut samaan satamaan. Suvi nukkui koko päivän, poikien heittäessä huulta ja pelatessa korttia. Olimme sen verran väsynyitä, että enempää kerrottavaa ei ole...

Kahdeskymmeneskolmas päivä

Hyvin levänneinä nautimme sataman ihanista lämpöisistä suihkuista ja lähdimme tutustumaan läheiseen kaupunkiin, emmekä olleet ollenkaan otettuja esikaupunkialueesta. Siivottiin venettä: imuroitiin, tiskattiin, pestiin ikkunat ja kansi, vaihdettiin polttoainesuodatin, huollettiin generaattori, tuuletettiin petivaatteet ja Atte kiipesi mastoon vaihtamaan mastovalon. Niin se päivä kului venettä laitellessa. Aina välillä otettiin oluet ja illalla pelattiin korttia tuttuun tapaan. 

Kahdeskymmenesneljäs ja Kahdeskymmenesviides päivä

Nyt on menny niin monta kertaa jo hermo siihen, että vaikka meillä on jokaisessa satamassa wifi-yhteydet ja blogia kirjoitetaan, niin ei onnistu lataukset ollenkaan. Kaipaa kyllä toimivia nettejä täällä veneellä. Aina pitäis lähteä kävelemään jonnekin satamatoimistoon ja wifitellä siinä rakennuksen tuntumassa, jos haluis kunnon netin. Mutta nytkin ulkona tuulee niin pirusti, että tyydyn olemaan sisätiloissa. Tänään on nukuttu kahteentoista ja syöty aamiainen samaan tapaan, kuin jokainen muukin aamu. Kaurapuuroa a'la Kapu ja leipää ja kahvit/teet hörpitty kiireettömästi masuun. Kyllä se on ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Nyt odotellaan Porton satamassa Tuulaa eli neljättä miehistön jäsentä saapuvaksi huomenna. Ollaan oltu tässä Porton satamassa nyt kolmatta päivää putkeen ja ollaan vielä huominen ja sitten ma lähdetään taas vesille neljällä hengellä. 

Jokaisena päivänä ollaan käyty ihanassa lämpimässä suihkussa ja syöty kunnolla. Käytiin Aten kanssa kaupassa polkupyörillä eilen, meillä oli selkäreput ja Aten pyörässä oli myös pyörälaukut. Ostettiin ruokaa oikein kunnolla ja olikin sitte suhteellisen raskasta polkea takas venesatamaan vastatuulessa. Nyt on ruokaa kaapeissa, ettei tartte ihan heti uudestaan lähteä taas etsimään kauppaa. Joka kerta, kun mennään uuteen satamaan niin ensimmäisenä on kaupan metsästys, joka on osoittautunut haasteelliseksi hommaksi. Vaikka teiden varsilla on aina yleensä viitta, että 400m kaupalle, niin ei se aina tuu vastaan vaikka olisitkin polkenut kilometrin tai kaksi.  Eilenkin saatiin etsiä kauppaa ja loppujen lopuksi sitte ei ees löydetty sitä kauppaa, mitä etsittiin, vaan löydettiin Lidl. Se on kaikista parhaiten merkannut tiekyltit niin, että sinne oikeesti löytää! Vaikka monesti nekin reitit on kiertoteitä.

Cascai - Figueira da Foz

Kahdeksastoista päivä

Cascaissa kävimme sataman läheisessä kauniissa puistossa. Puistossa oli  paljon kanoja, kukkoja ja pieniä tipuja, jotka saivat elää käsittääksemme luonnonmukaisesti. Iloksemme puistossa eli vapaana myös riikinkukkoja, joita oli kymmenisen kappaletta. Saimme nähdä hienon esityksen riikinkukoilta, kun johtajauros havitteli daamejaan. Cascaissa tapasimme myös muita suomalaisia veneilijöitä. 

Kaupungilla oli kauniisti kaakeloituja taloja ja hyvin tehtyjä graffiteja, joita saimme ihailla. Vanha kaupunki oli mukavasti rakennettu pienine puistoineen ja markkinakojuineen. Kojuissa myydään koruja, juustoa, turistikrääsää, miniatyyrejä, maalattuja kaakeleita ja tekstiilejä. Täälä korkkipuusta tehdyt kengät ja muut muotitamineet koristavat näyteikkunoita. On mukavaa olla maissa aina vähän pidempään yöpurjehduksella jälkeen, niin saa vähän levätä ja samalla pääsee tutustumaan eri kaupunkeihin. Toki hyvää tekee myös miehistölle pieni kävelylenkki, sillä veneessä ei kauheesti tuu harrastettua muuta liikuntaa kuin purjeitten laittoa ja tasaista huojumista.

Yhdeksästoista päivä

Cascain laiturista lähdettiin kello 10.20 ja lämpömittari näytti +20 astetta. Nyt suunnataan sitten yötä myöten kohti Figueira da Fozia ja kompassissa suuntana Pohjoinen. Yöllä oli taas tosi pimeetä, kun aurinko laski varttia yli kahdeksan ja kuu nousi vasta aamuyöllä kello 03.30. Ajamme autopilotilla yöaikaan, eli kenenkään ei tarvitse koskea ruoriin. Yövahdissa tarkastellaan omaa sijaintia kartalla ja pidetään vahtia muusta laivaliikenteestä. Välillä joku paatti on meidän kanssa risteävällä kurssilla, ohittamassa tai ajamassa suoraan kohti meitä, jolloin pitää vaihtaa kurssia ja katsoa, että meininki on turvallista. Toinen tärkeä asia on noi hitsin kalapyydykset. Pyydysmerkkejä on paljon, kun näin rannikkoa pitkin seilataan ja öiseen aikaan näkyvyys on aika huono, joten tarkkana pitää olla. Kalaverkot voivat jäädä kiinni veneen potkuriin, joten ne kannattaa ottaa tosissaan. Onneksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin,  vaikka aika moni kalamerkki on aika läheltä ohitettukkin. 

Kahdeskymmenes päivä 

Aamu sarastaa kello seitsemältä ja viimeiset yövuorot vaihtuvat. Se joka nyt meistä menee nukkumaan, saa kunnon aamu-unet! Tällä kertaa se on Atte, joka nukkuu kuin tukki. Meillä on hyvä tuuli ja vene on aivan kallellaan, nopeutta 5-7 solmua. Lähestymme satamaa ja aurinko paistaa ihanasti. Meillä on myös pieni salamatkustaja mukana, sillä veneen katolla sinnittelee mehiläinen, joka pitää kiinni kaiteesta kovassa tuulessa. VHF radiosta on kuulunut NATOn sota-alusten kutsuhuutoja, mutta tällä kertaa emme nähneet niitä. Gibraltarilta lähdettyämme näimme viimeksi sota-aluksia 3 kappaletta ja kuunneltiin silloinkin niiden radiokutsuja. Herätän Aten, sillä kohta ajetaan aallonmurtajan sisäänkäynnistä ja kiinnitetään vene vieraslaituriin. Kello on kolme iltapäivällä. 

Vierasvenesataman laiturit on aika pieniä tälle veneelle, sillä laiturin jatkeet yltää vain puoleen väliin venettä, mutta kyllähän me tässä pysytään. Aika hiljainen satama, sillä täälä ei juuri muita veneilijöitä näy. Käytiin kaupungilla kävelyllä ja kaupassa, ihan mukava mesta. Mitään ihmeellistä ei kaupungilla ollut, mutta rannassa oleva kävelytie oli mukavan modernisti rakennettu ja mukava. Mentiin aikaisin nukkumaan, jotta unta tulis tarpeeksi seuraavalle yöpurjehdukselle. 

Lagos -Cascai

Kuudestoista päivä

Nyt lähdetään sitten vihdoin Lagosista kohti Lissabonia! Aamulla 9.30 irrotettiin vene laiturista ja lähdettiin matkaan. Pari päivää kestänyt myrsky oli myllertänyt meriveden aivan sameaksi ja likaiseksi. Satama-altaan vesi hais aika vietävän moskalle. Matkamme alkoi kuitenkin hyvin ja edessä oli taas yöpurjehdus. Ensimmäinen pitempi legi näin kolmisteen. 

Päivä meni mukavasti ja aurinko paistoi. Nukuimme päiväunet veneen takakannella ja uinuimme meren aaltojen kohistessa. Illan hämärtyessä Suvi meni nukkumaan ja miehet jatkoivat valvomista. Vaihdot tehtiin niin, että jokainen valvoi 4h ja nukkui 2h, eli aina kaksi oli hereillä vahdissa. Aurinko laski ja taivas oli aika pilvinen. Yö oli pimeä, kylmä ja kostea. Vasta aamulla neljän aikoihin kuu nousi taivaalle valaisemaan matkaamme. Delfiinit saapuivat myös pitämään meille aamuöisen shownsa, joka oli mahtavaa katseltavaa. Delfiinejä oli monta kymmentä ja jokaisessa ilmansuunnassa. Ne uiskentelivat, pyörivät vedessä ja nousivat ottamaan ilmaa. Ne todella nauttivat esiintymisestä :)

Seitsemästoista päivä

Yöpurjehdus meni hyvin ja aurinko nousi aamulla kello seitsemän. Ihanaa, kun täälä merellä näkee auringon ja kuun liikkeet täysin. Saimme tuulta purjeisiin aina välillä, mutta enimmäkseen tuuli tuiversi puuskissa, joten jouduimme ajamaan myös koneella. Neljän aikaan päivällä saavuimme Cascain satamaan Lissabonin kupeeseen. 

Ensimmäiseksi satamaan tultuamme halusimme ruokaa, sillä yöpurjehduksella ei kauheesti tee mieli mennä keittiöön ruokaa tekemään. Aallokko on yleensä sen verran keinuttava, että merellä syödään vain jotain tosi helppoa. Niinpä ensimmäinen asia oli miehistölle sapuskan teko. Suvi keitti spagettia ja teki papumuhennosta, jotta kurnivat masut saatiin täyteen. Sitten pienille päiväunille ja sen jälkeen kaupungille vielä iltakävelylle. Mentiin rantsua pitkin tutustumaan läheiseen puistoalueeseen ja kivikkoisiin rantakallioihin, joihin aallot löivät jymisten. Ilta oli kaunis ja aurinko laski mailleen kahdeksan aikoihin. 

Portimao - Lagos

Kolmastoista päivä

Edessä lyhyt pyrähdys Lagosiin myötätuulessa. Ankkurin nostomekanismissa oli jotain vikaa ja jouduttiin käsipelillä kiskomaan ankkuri ylös... suht rankkaa hommaa. Päästiin lähtemään ja pian edessä olikin Lagos. Suvi ajoi koko matkan ja Atte kalasteli. Satama oli viimeisen päälle ja venepaikkoja suunnilleen 500 kappaletta. Tämä satama kuuluu eurooppalaiseen Blue Flag luokitukseen ja sen huomaa kyllä suihkutiloista, roskien kierrätyksestä ja palvelun tasosta. Oltiin jo vähän yli kymmenen aikaan perillä ja lähdettiin heti kävelemään kaupungille. Ihan mukava mesta. Satamaan oli panostettu ja kaupunki oli aivan sataman vieressä.

Neljästoista päivä

Nukuttiin pitkään, sillä oli tarkoitus päästä lähtemään takaisin merelle iltapäivällä. Käytyämme satamatoimistossa saimme kuitenkin tietää, että myrsky ja tuuli oli yltynyt niin paljon, että koko satama oli suljettu. Kukaan ei pääsisi tänään lähtemään. Jouduimme siis tyytymään kaupunkielämään. Kävimme kaupungilla syömässä, burgerin ja kokiksen sai kolmella eurolla. Lähdimme myös tutustumaan kaupunkiin polkupyörillä ja saimme taas huomata, että paikalliset opasteet voivat olla hieman suuntaa antavia. 

Viidestoista päivä

Sama juttu kuin eilen! Satama edelleen suljettu yltyvän tuulen ja myrskyn vuoksi. Päätimme porukalla lähteä tutustumaan paikallisiin asuntomarkkinoihin. Saimme nähdä useita erilaisia asuntoja. Kallistuimme ehdottomasti uusimpien ja mukavimpien asuntojen puolelle. Löysimme esimerkiksi ihanan 80 neliön kämpän sataman vierestä, jossa oli oma uima-allas, parveke, autotalli, säilytystila ja kylpyamme. Hintaa asunnolla oli vain vähän yli 100 000€. Meitä alkoi vähän kutkuttaa ulkomailta yhteisen asunnon hankkiminen.

Pyykkäsimme ja täytimme veneen vesisäiliön ja aloimme jo hieman valmistautumaan huomisen lähtöön. Satama aukeaa aamulla klo.9 ja sään pitäisi olla jo ihan hyvä. Teimme hyvää ruokaa ja nautimme Portugalilaista viiniä loman kunniaksi ;)

Albufeira - Portimao

Yhdestoista päivä 

Nukuimme suht pitkään. Enää ei ole oikeen nähtävää pienessä kaupungissa tai ehkä inspiraation puute vaivaa. Atte suoristeli polkupyörän rengasta, joka oli saanut pahan tällin joskus aikaisemmin, kun sen päältä oli ajettu autolla kauppareissulla. Renkaan suoristus vei yllättävän kauan ja pari tuntia polttavan auringon alla teki tehtävänsä.

Sitten lähdimme rannalle valmiiksi hyvin palaneena, mutta ei kai noista viimeisistä auringon säteistä enää haittaa ole. Pienet torkut rannalla ja heräät hiekkaan peitettynä...  Suvi oli huvikseen peitellyt Aten täysin ihanan lämpimään hiekkakehtoon. Käveltiin satamaan asti suihkuun, kun merivesi tuntui niin kylmältä ettei sinne uskaltanut mennä, vaikka oli joka paikka täynnä hiekkaa.

Kahdestoista päivä 

Aamulla satamasta lähdettyämme otimme suunnaksi Lagosin, mutta matkalla päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että Portimaon ankkuripaikalle pitäisi päästä. Rannassa komeili mielenkiintoisen näköisiä luolia, jotka olivat syntyneet meren aaltojen vaikutuksesta. Pääsimme tutustumaan hieman luoliin, mutta kumiveneellä niihin ei päässyt. Olisi pitänyt mennä merelle vähän kauemmas satamasta, jos olis halunnut nähdä suuria luolia, sillä ne sijaitsivat hieman kauempana kaupungista. Nyt olis hienoa, jos pääsisi snorklailemaan ja sukeltamaan. Vesi on Atlantilla kyllä sen verran kylmää vielä tähän aikaan, että ei tee yhtään mieli mennä polskimaan mereen. Kävimme kumiveneellä maissa ja katsastelimme kaupunkia kävellen. Emme juurikaan olleet vaikuttuneita kaupungin elämästä, joten päätimme jäädä ankkuriin yöksi. Tosin sade ja kolea ilma saattoi vaikuttaa hieman kaupunkikuvaamme. Illansuussa läheiseltä rantabaarilta alkoi kuulua live-musiikkia, joten päätimme lähteä sinne iltakaljalle. Meno oli hauskaa, kun kaksi bändiä soitti vuorotellen rantapalmujen katveessa ja ihmiset tanssivat. 

Albufeira

Yhdeksäs päivä

Saavuimme satamaan Portugalin Albufeiraan. Sataman läheisyydessä oli paljon ravintoloita ja kahviloita, joista säteili turistifiilis. Lähdimme kävelemään kaupungille ilman karttaa, joka onneksemme löytyi parin kilometrin päästä info/turisti pisteeltä. Hop-in bussin kartta oli ilmainen, joten se oli paras mahdollinen meille. Opittiin lukemaan karttaa oikealla skeptisyydellä, kun oltiin kävelty pari kilometriä aivan väärään suuntaan. Lähdettiin kävelemään karttaan merkitylle kaupalle, jolle ei ikinä päästy, sillä kaksi isoa supermarkettia tuli vastaan ilman mitään merkintää kartassa. Pari bissee, sipsejä ja takasin satamaa kohti.

Kymmenes päivä

Käytiin taas pörräämässä kaupungilla, mutta nyt otettiin pyörät mukaan. Käytiin hiekkarannoilla ja harrastettiin todella vaarallista seinäkiipeilyä rantakalliolla. Atte tippui melkein mereen, kun hiekkakivi ei kestänytkään ottaa kiinni seinäkiipeily tarkoituksella, vaan napsahti ihan palasiksi, kun siihen laittoi painoa.  Meillä on ollut miehistöä Caritalla nyt neljä henkeä, mutta huomenna miehitys vähenee yhdellä ja kävimme illalla viettämässä läksiäisiä. Ravintola jonka valitsimme oli kolmessa kerroksessa ja ylhäältä näkyi suoraan merelle komeat maisemat. Oli aivan ihana ilta ja kyllä merenkäynti oli menyt mukavasti meillä neljällä. Nyt sitten jatketaan kolmella hengellä kahden viikon ajan, jonka jälkeen meille saapuu Portugalin Portoon uusi neljäs jäsen. Sitä ennen saamme pärjätä kolmisteen.

Cadiz -yöpurjehdus

Kahdeksas päivä

Herättiin puolilta päivin ja lähdettiin pyörillä kauppaan hakemaan viimeiset puuttuvat ruoat. Kävi ilmi, että hyväksi luulemamme kauppa olikin todellisuudessa pienempi kuin oletimme ja aivan täynnä ihmisiä. Saimme onneksi kuitenkin viiden litran vesikanisterin ja osan muista tarvikkeista mitä piti käydä hakemassa. Positiivinen yllätys oli, että iso vesikanisteri mahtui pieneen päiväreppuun. Pääsimme takaisin veneelle pienen sekoilun jälkeen, sillä kännykän kello olikin jäänyt Suomen aikaan, niin ei meillä enää ollutkaan kiire. Suvi paineli suihkuun pikavauhtia poljetun kauppareissun tuloksena saavutetun hiukan lämpimän fiiliksen takia. Itse lähdin rantakahvilaan tsekkaamaan nettipankin. Wifi tuli euron bissen kylkiäisenä ja toimikin kuin unelma, joten sain kaikki asiat hoidettua. 

Sitten Ss Caritan kyytiin ja merelle yötä vasten. Tarkoituksenamme olisi päästä Portugaliin asti eli yli 120 meripeninkulmaa, joka veisi viiden solmun kyydillä noin 24 tuntia. Illalla ennen auringonlaskua ryhmä delfiinejä saapui veneemme luokse leikkimään ja oli mahtavan näköistä, kun ne uiskentelivat keulan edellä. Delfiinejä oli ainakin seitsemän ja osa niistä oli vielä nuoria. 

Tuulta oli luvattu säätiedotuksissa viimeistään kahdeksan aikaan illalla, mutta klo 23.30 ei ollut vielä tuulesta tietoakaan. Kahden aikaan yöllä delfiinit tulivat taas leikkimään veneen keulaan. Kuun valossa show oli sanoin kuvailemattoman kaunis. Neljän aikaan yöllä saatiin tuulta purjeisiin ja päästiin purjehtimaan, lienee joku aprillipila ollut nuo sääennustukset. Lämpötila tippui yöllä +17 'C, joka tuntui kylmältä totutun +25-30'C päivälämpötilan sijaan. 

Cadiz

Seitsemäs päivä

Sovittiin, että ollaan vielä tämä päivä maissa ja huomenna vasta lähdetään kohti seuraavaa määränpäätä. Aamulla herättiin vasta yhdentoista aikoihin ja nautittiin vapaapäivästä ihan täysillä. Aamulla käytiin sataman lämpimässä suihkussa, pestiin ekaa kertaa pyykkiä ja ripustettiin ne nätisti laivan kannelle köysien varaan kuivumaan. Sitten lähdettiin kaupungille. Ihana rantamuuri kutsui taas kävelylle ja istahdimme nauttimaan auringosta hyvin hoidettuun puistoon. Kävimme myös tutustumassa linnaan, joka eilen jäi näkemättä ja olihan se hieno. Kaupungin muurista irtaantui kävelytie, joka vei merellä sijaitsevaan linnoitukseen. Muurin ja linnoituksen rakennusmateriaalina oli käytetty ikäänkuin paikallista 'sementtiä', joka koostui hiekasta ja simpukoista. Nautimme koko päivän lämmittävästä auringosta (+30C) ja ihanasta vanhasta kaupungista. Päivällisemme maksoi 1,90€, johon kuului 'kolmen vartin pullo' paikallista punaviiniä ja pussillinen pähkinöitä. On tää elämä ihanaa!