Yhdeksäskymmeneskuudes päivä 28.6.
Herätyskello soi aikasin meille aamu-unisille. Käytiin taas vuokraamassa pyörät Angkorin tutkimista varten ja lähettiin polkemaan ilman aamiaista. Tänään päätettiin kiertää pidempi lenkki temppeleillä, sillä kierrettiin itäinen puolisko, jossa oli aika paljon pieniä ja vähän kesympiä nähtävyyksiä. Me tykättiin kyl tosi paljon esimerkiks sellasesta ihan punasesta kivestä tehdystä temppelistä ja sit sellaseta, missä oli norsupatsaita.
Syötiin aamiaiseväät temppelin portilla, joka aukes isoon vanhaan vesivarantoon (joka nykyisin oli täysin kuiva suuri monttu). Angkorin temppeleillä oli tosi isoja vanhoja vesialtaita, joissa on joskus ollu vettä, mutta nyt ne näytti täysin aavikoituneilta.
Viimeseks käytiin temppelillä, joka oli korkee ja pieni. Siihen temppeliin ei oltu tehty mitään puisia portaita vaan saatiin kävellä ihan ne oikeet vanhat portaat ite ylös. Portaat oli niin pienet, että piti kulkee sivuttain, jotta omat jalat mahtu niihin. Ku oltiin päästy ylös ni alko sataa. Lähettiin sateen hellittyä polkemaan takasin himaan ja oltiin illalla ihan väsyneitä. Käytiin syömässä superhyvää intialaista ruokaa iltapalaks :)
Yhdeksäskymmenesseitsemäs päivä 29.6.
Tänään suunnataan minibussilla kohti Phnom Pheniä. Dösä haki meijät suoraan hotlan edestä ja kolmen pysähdyksen kautta Kambodzan pääkaupunkiin. Matka meni hyvin muutamaa vahvaa äkkijarrutusta lukuun ottamatta. Kerran tiellä oli lehmä, jota jouduttiin väistämään, mut koska meidän kuski ajo jotain satasta kokoajan, ni jouduttiin tekee aikamoinen liike. Oltiin odotettu, että Phnom Phen ois jotenki oikeesti kaupunkimaisempi, jotenki vähän jopa petyttiin heti ensi näkemältä.
Yhdeksäskymmeneskahdeksas päivä 30.6.
Tänään otetaan iisiä hotellihuoneessa ja kelaillaan vähän, että mitäs tässä nyt sitte tehtäis. Me tultiin tänne Phnom Pheniin kattomaan kaupunkia ja historian jättämiä jälkiä eli killing fealdsiä ja kidutusmuseota. Kun ollaan nähty ne ni lähdetään varmaan Laosiin. Katottiin just busseja, mut taitaa mennä kyllä meidän valinta lentokentän kautta. Maksaa vähän enemmän, mutta eipä tarvi istuu 24h bussissa kaikkine vaihtoineen ja rajanylityksineen. Äsken ku katottiin niin olis halvempi lentää Malesian kautta naapurivaltioon, joten ehkä nähdään sitte taas yks ylimääränen maa tässä matkan varrella.
Käytiin kävelemässä kaupungilla ja syötiin taas superhyvää safkaa. Huomenna lähetään vähän halvempaa majotusta kohti ja mennään varmaan kattoo kans Royal Palacea.
Yhdeksäskymmenesyhdeksäs päivä 1.7.
Nyt on sitte 99 päivää plakkarissa tällä meijän matkalla. Aika kivaa :)
Heräiltiin aamulla ihan normisti ja keräiltiin pyykit kuivumasta. Ollaan pesty melkeen koko matkalla aina nyrkkipyykillä kaikki vaatteet ja ripusteltu ympäri hotellihuonetta. Ei ne ihan kuiviks tuu, mutta ihan tarpeeks, kun ne on taas kuitenki kohta ihan pölysiä ja märkiä hiestä.
Keräiltiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähettiin talsimaan kohti uutta guesthousea. Katottiin netistä valmiiks hotlahuone, missä ois oma seiffi, lämmin vesi, ilmastointi, bilispöytä, uima-allas ja jääkaappi. Käveltiin guesthouseen, joka oli aika täynnä muitakin reppureissaajia. Meille on tullu rutiiniks aina tarkistaa huone ennen, ku annetaan mitään passeja zekattavaks tai maksetaan. Käytiin tarkastaa huone, eikä oltu kyl tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen, joten huomautettiin puuttuvasta omasta seiffistä ja jääkaapista. Oikeastaan ne oli just ne asiat, joden takia oltiin ottamassa just tää tietty guesthouse. No ei sitte jääty siihen paikkaan, koska palvelu ja huone ja hintasuhde ei kohdannu meidän mielestä. Jatkettiin kävelemistä seuraavalle vaihtoehtoiselle guesthouselle, joka oli halvempi ja pelkistetympi. Palvelu oli paljon parempaa ja hintakin oli kivempi.
Päätettiinkin sitte mennä Royal Palacen sijaa tänään kattomaan S21 kidutusmuseota, joka on ollu tärkee paikka historian puolesta. Tiedettiin, että kokemus tulee olemaan omaa laatuaan ja käveltiin museolle hieman varautuneena tulevaan tunnevyöryyn. Museo makso 3$ per nuppi ja oltiin sielä jokusen kolme tuntia. Hiljaa kierrettiin kaikki rakennukset ja huoneet läpi ja annettiin aikaa kokemukselle. On niin sanoinkuvailematonta yrittää ees ymmärtää tai käsittää mitään massamurhaa ja ihmisten kidutusta tai tappamista. Meitä kohtas kidutukseen noin 35 vuotta sitten käytetty koulurakennus, joka oli modattu nimenomaan vankien kuulusteluihin ja kidutukseen. Monet kasvot ja pääkallot katsoivat meitä suoraan silmiin monilta seiniltä. Esillä oli myös vankien ja muutaman eloonjääneen kertomuksia tapahtumista. Muistoksi sytytettiin suitsuke palamaan ja hiljennyttiin täysin.
Ku käveltiin ulos museosta, niin oltiin aika omissa maailmoissamme. Nykypäivän Phnom Phen löi täysin päin naamaa. Perskutin tuktuk-kuskit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti