Yhdestoista päivä
Nukuimme suht pitkään. Enää ei ole oikeen nähtävää pienessä kaupungissa tai ehkä inspiraation puute vaivaa. Atte suoristeli polkupyörän rengasta, joka oli saanut pahan tällin joskus aikaisemmin, kun sen päältä oli ajettu autolla kauppareissulla. Renkaan suoristus vei yllättävän kauan ja pari tuntia polttavan auringon alla teki tehtävänsä.
Sitten lähdimme rannalle valmiiksi hyvin palaneena, mutta ei kai noista viimeisistä auringon säteistä enää haittaa ole. Pienet torkut rannalla ja heräät hiekkaan peitettynä... Suvi oli huvikseen peitellyt Aten täysin ihanan lämpimään hiekkakehtoon. Käveltiin satamaan asti suihkuun, kun merivesi tuntui niin kylmältä ettei sinne uskaltanut mennä, vaikka oli joka paikka täynnä hiekkaa.
Kahdestoista päivä
Aamulla satamasta lähdettyämme otimme suunnaksi Lagosin, mutta matkalla päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että Portimaon ankkuripaikalle pitäisi päästä. Rannassa komeili mielenkiintoisen näköisiä luolia, jotka olivat syntyneet meren aaltojen vaikutuksesta. Pääsimme tutustumaan hieman luoliin, mutta kumiveneellä niihin ei päässyt. Olisi pitänyt mennä merelle vähän kauemmas satamasta, jos olis halunnut nähdä suuria luolia, sillä ne sijaitsivat hieman kauempana kaupungista. Nyt olis hienoa, jos pääsisi snorklailemaan ja sukeltamaan. Vesi on Atlantilla kyllä sen verran kylmää vielä tähän aikaan, että ei tee yhtään mieli mennä polskimaan mereen. Kävimme kumiveneellä maissa ja katsastelimme kaupunkia kävellen. Emme juurikaan olleet vaikuttuneita kaupungin elämästä, joten päätimme jäädä ankkuriin yöksi. Tosin sade ja kolea ilma saattoi vaikuttaa hieman kaupunkikuvaamme. Illansuussa läheiseltä rantabaarilta alkoi kuulua live-musiikkia, joten päätimme lähteä sinne iltakaljalle. Meno oli hauskaa, kun kaksi bändiä soitti vuorotellen rantapalmujen katveessa ja ihmiset tanssivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti