Kahdeksastoista päivä
Cascaissa kävimme sataman läheisessä kauniissa puistossa. Puistossa oli paljon kanoja, kukkoja ja pieniä tipuja, jotka saivat elää käsittääksemme luonnonmukaisesti. Iloksemme puistossa eli vapaana myös riikinkukkoja, joita oli kymmenisen kappaletta. Saimme nähdä hienon esityksen riikinkukoilta, kun johtajauros havitteli daamejaan. Cascaissa tapasimme myös muita suomalaisia veneilijöitä.
Kaupungilla oli kauniisti kaakeloituja taloja ja hyvin tehtyjä graffiteja, joita saimme ihailla. Vanha kaupunki oli mukavasti rakennettu pienine puistoineen ja markkinakojuineen. Kojuissa myydään koruja, juustoa, turistikrääsää, miniatyyrejä, maalattuja kaakeleita ja tekstiilejä. Täälä korkkipuusta tehdyt kengät ja muut muotitamineet koristavat näyteikkunoita. On mukavaa olla maissa aina vähän pidempään yöpurjehduksella jälkeen, niin saa vähän levätä ja samalla pääsee tutustumaan eri kaupunkeihin. Toki hyvää tekee myös miehistölle pieni kävelylenkki, sillä veneessä ei kauheesti tuu harrastettua muuta liikuntaa kuin purjeitten laittoa ja tasaista huojumista.
Yhdeksästoista päivä
Cascain laiturista lähdettiin kello 10.20 ja lämpömittari näytti +20 astetta. Nyt suunnataan sitten yötä myöten kohti Figueira da Fozia ja kompassissa suuntana Pohjoinen. Yöllä oli taas tosi pimeetä, kun aurinko laski varttia yli kahdeksan ja kuu nousi vasta aamuyöllä kello 03.30. Ajamme autopilotilla yöaikaan, eli kenenkään ei tarvitse koskea ruoriin. Yövahdissa tarkastellaan omaa sijaintia kartalla ja pidetään vahtia muusta laivaliikenteestä. Välillä joku paatti on meidän kanssa risteävällä kurssilla, ohittamassa tai ajamassa suoraan kohti meitä, jolloin pitää vaihtaa kurssia ja katsoa, että meininki on turvallista. Toinen tärkeä asia on noi hitsin kalapyydykset. Pyydysmerkkejä on paljon, kun näin rannikkoa pitkin seilataan ja öiseen aikaan näkyvyys on aika huono, joten tarkkana pitää olla. Kalaverkot voivat jäädä kiinni veneen potkuriin, joten ne kannattaa ottaa tosissaan. Onneksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, vaikka aika moni kalamerkki on aika läheltä ohitettukkin.
Kahdeskymmenes päivä
Aamu sarastaa kello seitsemältä ja viimeiset yövuorot vaihtuvat. Se joka nyt meistä menee nukkumaan, saa kunnon aamu-unet! Tällä kertaa se on Atte, joka nukkuu kuin tukki. Meillä on hyvä tuuli ja vene on aivan kallellaan, nopeutta 5-7 solmua. Lähestymme satamaa ja aurinko paistaa ihanasti. Meillä on myös pieni salamatkustaja mukana, sillä veneen katolla sinnittelee mehiläinen, joka pitää kiinni kaiteesta kovassa tuulessa. VHF radiosta on kuulunut NATOn sota-alusten kutsuhuutoja, mutta tällä kertaa emme nähneet niitä. Gibraltarilta lähdettyämme näimme viimeksi sota-aluksia 3 kappaletta ja kuunneltiin silloinkin niiden radiokutsuja. Herätän Aten, sillä kohta ajetaan aallonmurtajan sisäänkäynnistä ja kiinnitetään vene vieraslaituriin. Kello on kolme iltapäivällä.
Vierasvenesataman laiturit on aika pieniä tälle veneelle, sillä laiturin jatkeet yltää vain puoleen väliin venettä, mutta kyllähän me tässä pysytään. Aika hiljainen satama, sillä täälä ei juuri muita veneilijöitä näy. Käytiin kaupungilla kävelyllä ja kaupassa, ihan mukava mesta. Mitään ihmeellistä ei kaupungilla ollut, mutta rannassa oleva kävelytie oli mukavan modernisti rakennettu ja mukava. Mentiin aikaisin nukkumaan, jotta unta tulis tarpeeksi seuraavalle yöpurjehdukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti